Tässä vuoden 1911 mainoksessa viipurilainen tukkukauppa suosittaa kiinalaista ja Jaavan teetä.
Suomalainen Viipuri oli aikoinaan hyvin kansainvälinen kaupunki. Tukkukauppiaat olivat 1800-luvun lopulla lähes kokonaan venäläis-, saksalais- ja ruotsalaistaustaisia, kunnes vuonna 1891 Viipurin keskustassa aloitti toimintansa Häkli, Lallukka ja kumppanit. Nämä tulivat Sortavalasta ja Käkisalmelta ja heidän tukkukauppansa menestymisen myötä muukin suomenkielinen kauppatoiminta valtasi kaupungissa alaa. Vuonna 1906 valmistui rautatieaseman lähelle yhtiön komea nelikerroksinen, punagraniittinen liikerakennus. Se on nykyisin entisöity ja kuulemma Viipurin komeimpia rakennuksia.
Suomalainen Viipuri oli aikoinaan hyvin kansainvälinen kaupunki. Tukkukauppiaat olivat 1800-luvun lopulla lähes kokonaan venäläis-, saksalais- ja ruotsalaistaustaisia, kunnes vuonna 1891 Viipurin keskustassa aloitti toimintansa Häkli, Lallukka ja kumppanit. Nämä tulivat Sortavalasta ja Käkisalmelta ja heidän tukkukauppansa menestymisen myötä muukin suomenkielinen kauppatoiminta valtasi kaupungissa alaa. Vuonna 1906 valmistui rautatieaseman lähelle yhtiön komea nelikerroksinen, punagraniittinen liikerakennus. Se on nykyisin entisöity ja kuulemma Viipurin komeimpia rakennuksia.
Kauppaneuvos Juho Lallukasta tuli merkittävä henkilö Viipuriin. Hän toimi lukuisissa luottamustoimissa, Käkisalmen ja Viipurin
kaupunginvaltuustoissa ja lopulta kansanedustajana. Kouluja käymätön
tukkukauppias tuki kansansivistystyötä ja kulttuuria. "Juho Lallukka, joka koko elämänsä käytti pehmeätä
räisäläis-viipurilaista kotimurrettaan, kuvattiin vuolassanaiseksi.
Mutta osasi hän puhua lyhyestikin. Tunnetuin hänen puheistaan lienee
kaksisanainen pöytäpuhe: Mie maksan." (raisala.fi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti