Valitut Palat

 

Kesäkuu 1945 numero 1

1945

Joukukuu 1945

Valitut Palat on suomalainen versio yhdysvaltalaisesta Reader’s Digest -aikakauslehdestä, joka ilmestyy 46 eri painoksena 18 kielellä useassa eri maassa. Reader's Digest sai alkunsa 1920-luvun alussa, kun William ja Lila Wallace alkoivat julkaista muista lehdistä valikoimiaan juttuja yksissä kansissa. Lehteä kustannettiin pelkästään tilaus- ja irtonumeromaksujen avulla vuoteen 1955, jolloin se vasta alkoi hyväksyä mainoksia sivuilleen. Tupakan ja alkoholin mainontaa ei kuitenkaan ole koskaan sallittu. Reader’s Digestia on koko sen olemassaolon ajan kritisoitu konservatiivisuudesta ja amerikkalaisuudesta. Valitut Palat alkoi ilmestyä Suomessa vuonna 1945.

Toukokuu 1946

Kesäkuu 1946

Valitut Palat tuli lehden lisäksi tunnetuksi tietokirjojen, kaunokirjallisten Kirjavalioiden sekä äänilevykokoelmien kustannustoiminnasta. Kuukausittain ilmestyvä Valitut Palat oli 1970-luvulla Suomen suurlevikkisin lehti parhaimmillaan 330 000 kappaleen levikillä ja yli miljoonalla lukijallaan.

 

1980-luvun lopulla noin sadan hengen yritys tuotti liikevaihtoa lehdistä noin 50 miljoonaa, kirjoista noin 60 miljoonaa sekä kielikursseista, äänilevyistä ja -kaseteista 20 miljoonaa. 

Reader's Digest on edelleen, kaikki kieliversiot yhteen laskien, maailman luetuin yleisaikakauslehti. Vaikka suomalaisen Valittujen Palojen levikki ja lukijamäärä on 2000-luvulla laskenut nopeasti muiden yleisaikakauslehtien tapaan, ainakin vielä vuonna 2012 sen 178 000 kappaleen levikki oli kielialueen asukasmäärään suhteutettuna Reader’s Digest -lehtien suurin. (wikipedia)

1959

  

 

1961

1974

Esimerkkejä Valittujen Palojen äänilevykansioista:

1975

1973

1972

1970

Halleluja - kuoro Händelin Messias-Oratoriosta

Valitut Palat aiemmin:

Joululahjavinkkejä Valituilta Paloilta 1970

Soiva maailma LP kansio 1974

Joulun sävel levykansio 1974

Listasuosikit 1972

Klassisen Musiikin Toivekonsertti 1962

Polydor tanssimusiikkia

 

1960

Alfred Hause Mit Seinem Radio-Tango-Orchester Hamburg: 

Olé Guapa (Tango) 

Tangohulluus valtasi Suomen 1960-luvun alussa samaan aikaan kun rockmusiikki teki läpimurtoaan Suomessa. Kitarayhtyeet ja tangolaulajat vuorottelivat myyntilistojen kärjessä. (Elävä arkisto Yle.fi)

Saksalainen viulisti ja orkesterinjohtaja Alfred Hause (1920-2005) tunnetaan laajalti "tangokuninkaana". Tangojen lisäksi hän levytti myös muuta kevyttä musiikkia. (de.wikipedia.org)

Ricardo Santos: La Cumparsita

Maailman tunnetuin tangosävellys La Cumparsita ei ollut alkujaan tango vaan marssi. Sen sävelsi uruguaylainen opiskelija Gerardo Matos Rodríguez opiskelijoiden karnevaalikulkuetta varten. Nimi ”La Cumparsita” tarkoittaakin ”pientä paraatia”. Nuori säveltäjä Rodríguez kääntyi montevideolaisessa kahvilassa soittaneen Robert Firpon puoleen ja pyysi apua sävelmänsä viimeistelyyn.

Firpo vaihtoi rytmin marssista tangoksi. (wikipedia, tangomusiikki.fi)

Kurt Edelhagen: El Millionario

Los Espanoles: Sevilla Mambo

Levysoitin

1938

1945

1958

Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33⅓, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. Levysoittimen rungossa on sähkömoottorilla toimiva koneisto, joka pyörittää rungon päällä olevaa levylautasta mahdollisimman tasaisesti. Soitettaessa levy asetetaan levylautaselle ja toisto aloitetaan laskemalla äänivarren päässä oleva neula pyörivän äänilevyn aloitusuraan. 1980-luvun lopulla CD-levy syrjäytti analogiset äänilevyt ja levysoittimet valta-asemastaan. Harrastaja- ja ammattilaispiireissä niiden suosio on kuitenkin säilynyt ja elinvoimainen. (wikipedia)

1959

1963

  

1963

1967

1975

1974

Vinyylilevy on polyvinyylikloridista valmistettu kiekko, jolle tallennetaan ääntä analogisessa muodossa. Vinyylilevyn molemmille puolille voidaan tallentaa ääntä. Mekaaninen ääni-informaatio on levyn pinnalla spiraalin muotoisessa kapeassa urassa ja se voidaan toistaa levysoittimella, jonka neula seuraa uran muotoa. Urat saavat neulan värähtelemään, mistä kuuluu ihmiskorvallakin kuultava heikko ääni. Nimitykset LP-levy (engl. long playing, pitkäsoittolevy), EP-levy (engl. extended play) ja Single tarkoittavat tietyn tyyppisiä vinyylilevyjä. LP-levyn kehitti Peter Goldmark Columbia-yhtiölle 1948. Sitä ennen käytettiin 78 kierrosta minuutissa pyöriviä sellakkalevyjä eli savikiekkoja. (wikipedia)

Levysoittimen edeltäjiä olivat Fonografi ja Gramofoni.

Pieni tietosanakirja 1928

LP - levyjä 1967

 

1967

Amerikkalaislehden mainoksessa Columbia Record Club kaupittelee jouluksi 1967 LP-levyjä. Ajankohtaisen pop-musiikin lisäksi valikoimassa on mm. Tšaikovskin balettimusiikkia ja Sibeliuksen Finlandia. West Side Story, Cabaret ja My Fair Lady ovat musikaaleja. Tässä näytteitä pop- ja jazzlevyistä:

The Charmer - Herb Alpert & The Tijuana Brass (Sounds Like...1967) 

Music To Watch Girls By - Andy Williams (Born Free 1967)

Bim Bom - Sergio Mendes & Brasil '66 (Equinox 1967)

Bossa Nova U.S.A. - Dave Brubeck (Dave Brubeck's Greatest Hits 1966)

Rain, Rain Go Away - The Sandpipers (1967)

Baja Nova - Baja Marimba Band (Heads Up! 1967)

Vanhoja mainoksia 5 vuotta!

 "Vanhoja mainoksia - arjen historiaa hauskalla tavalla" täyttää tänään 5 vuotta! 

Julkaistuja posteja on kertynyt 744. Sivuilla on vierailtu kaikkiaan 130440 kertaa. Katselluimpien mainosten kärkipaikalla on viime vuoden tapaan Fazerin parhain (28.4.2018) ja viime vuoden kolmantena ollut Jaguaari polkupyörä (8.12.2016) on kakkosena. Viime vuoden kakkonen Hermo-tabletit (23.11.2016) on nyt kolmannella sijalla.

Juhlan kunniaksi katselemme 1930-luvun filminpätkiä Suomesta Juhani K:n musiikin tahdissa.

YouTubella on lisää musiikkiani täällä.

Toivottavasti posteista on ollut sinulle huvia ja hyötyä. Mainokset pian loppuvat lipastoni laatikosta, joten muutaman kuukauden kuluttua laitamme pillit pussiin.

Terveisin Juhani K.

King Cola

 

1964

1964

Ensimmäisen kerran Cola-juomaa huulilleen sai Stockmannin soodabaarissa 1930-luvulla. Tätä tuotetta ei silloin vielä Suomessa valmistettu, vaan kyseessä oli tuontijuoma. Tuolloin tarjolla ollut juoma oli itse Cola-juomien kuningas Coca Cola, jota seuraavan kerran saatiin maistaa vasta Helsingin olympialaisten aikaan 1952. Sodan jälkeisiä, Suomessa valmistettuja Cola-juomia olivat mm. Mallasjuoman King Cola sekä Sinebrychoffin Siff-Cola. (museokirjastossa.blogspot)

King Colaa mainostaa tässä Ann-Christine Nyström-Silén, joka vaikutti 1960-luvulla iskelmälaulajana taiteilijanimellä Ann-Christine.

Ann-Christine: Odota en (1964) 

Vuonna 1966 Ann-Christine edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa Luxemburgissa kappaleella ”Playboy” ja sijoittui kymmenenneksi. Keskinkertainen menestys ei estänyt kappaleen nousemista hitiksi Suomessa. (wikipedia)

Harmooni

 

1924

1927

Harmoni tai urkuharmoni on vapaalehdykkäsoitin, kuten huuliharppu tai haitari. Huuliharppuun ilmaa puhalletaan suulla, haitarin palkeisiin käsipelillä ja harmoonin palkeisiin pumpataan ilmaa jalkojen avulla. Harmonin äänikerroilla eli rekistereillä saadaan aikaan erilaisia soitinvärejä ja sävelkorkeuksia. Harmonia pidettiin arvossa erityisesti 1800-luvun lopulla. Harmoni oli erityisesti käytössä kirkoissa, hengellisissä tilaisuuksissa, kouluissa ja kodeissa. Suomessa sillä on ollut erityinen asema pelimannimusiikissa.

1931

Suomen suurin harmonien rakentaja on ollut Kangasalan urkutehdas, joka valmisti 10 000 harmonia vuoteen 1984 mennessä, jolloin sen toiminta päättyi. Urkutehdas oli Kangasalan merkittävimpiä vaikuttajia ja useina vuosikymmeninä kunnan suurin teollinen työnantaja. Suurin osa suomalaisten kirkkojen uruista ja suuri osa Suomen koulujen harmoneista on valmistettu Kangasalla.

1924

1936

Nummelan harmoonitehdas oli vuosina 1923–1969 toiminut harmoneja valmistava tehdas Vihdin Nummelassa. Sen huippukausi oli 1920–1930-luvulla, jolloin se oli merkittävä työllistäjä ja sai palkintoja ulkomaisista näyttelyistäkin, muun muassa Antwerpenin maailmannäyttelyssä 1930 kultamitalin. Koulujen tilaukset olivat tehtaan merkittävä työllistäjä. Toiminta hiipui 1960-luvulla. (wikipedia)

1931

Pieni tietosanakirja 1928

Levymainos 1965

 

1965

Columbia levy-yhtiön levykerho tarjosi manoksessaan LP-levyjä jaoteltuna neljään eri ryhmään: Romantic Music, Hootenanny, Teen Party sekä Broadway and Hollywood.

Romanttista lajia edusti Julie London kappaleella Desafinado (Slightly out of Tune) (1964):

Hootenanny osastoon kuuluu Johnny Cashin kuuluisa I Walk the Line (1964):

Teinihipoissa soi Venturesin Pipeline (1963) sekä The Searchersien Needles and Pins (1964):

Broadway ja Hollywood -lajia esitellään kokoelmalevyllä Great Motion Picture Themes. Al Caiola soittaa kappaleen Bonanza saman nimisestä TV-sarjasta:

Harmonikka

 

1908

1936

Harmonikka on yhteisnimitys näppäin- tai kosketinsormiolla ja palkeella varustetuille kannettaville vapaalehdykkäkielisille kosketinsoittimille. Se tunnetaan myös monilla lempinimillä, kuten haitari, hanuri, sirmakka, taljankka, kurttu, jne. Harmonikka kehittyi 1800-luvun puolivälin yksinkertaisesta ”rahvaan” soittimesta ensin monimuotoiseksi populaarimusiikin instrumentiksi ja lopulta vakavamman taidemusiikinkin parissa hyväksytyksi soittimeksi hieman yli sadassa vuodessa. Suomeen ensimmäiset yksi- ja kaksiriviset harmonikat tulivat 1800-luvun puolivälissä ja niistä tuli nopeasti suosittuja kansansoittimia. Harmonikan ”kulta-aikaa” oli 1930-1950-luku, jolloin instrumentilla oli keskeinen rooli melkein kaikessa suomalaisessa tanssi- ja viihdemusiikissa. Harmonikkoja alettiin valmistaa 1930-luvulla myös Suomessa, kun siihen asti oli käytetty lähinnä saksalaisia ja italialaisia tuontisoittimia. Kouvolan harmonikkatehdas toimi vuosina 1932–1995. Viipurissa puolestaan aloitti Nestori Kukkolan omistama harmonikkatehdas, joka toimi 1930-luvun alusta vuoteen 1939. Sotien jälkeen se jatkoi toimintaansa Lahdessa 1950-luvun puoliväliin. Kurikassa toimi Sameli Elomaan omistama Kurikan soitintupa samaten 1930-luvulta pitkälti 1960-luvulle saakka. Kouvolan Harmonikka Oy:n lopetettua toimintansa ei Suomessa eikä koko Pohjoismaissa ole enää vuoden 1995 jälkeen ollut teollista harmonikanvalmistusta.

Pieni tietosanakirja 1928

1951

Erkki Friman: Bossa Nova For Two

Viljo Vesterinen ja Dallapé-orkesteri v.1939:

Säkkijärven polkka

Art van Damme: Ecstasy

Gramofoni

 

1912

1924

1927

Gramofoni on äänentallennuksen historian alkuvaiheessa käytetty mekaanisesti ilman sähköistä vahvistusta toimiva levysoitin. Gramofonin patentoi vuonna 1887 saksalais-yhdysvaltalainen keksijä Emil Berliner. Gramofonin levylautasta pyörittää kammella viritettävä jousikoneisto, ja äänen vahvistaa äänirasia, jonka neula on terästä. Äänirasiassa syntyvä ääni vahvistetaan siihen liitetyllä torvella, joka on yleensä puuta tai peltiä. Laukku-mallisissa gramofoneissa on sisään rakennettu torvi.

Gramofonissa soitettiin sellakkalevyjä, eli ns. savikiekkoja. Sellakkalevyä käytettiin yleisesti 1880-luvulta 1960-luvulle saakka. Ensimmäisiin levyihin mahtui yksi musiikkikappale, kaksipuolisia levyjä alettiin tehdä vuonna 1904. Savikiekon korvasi PVC-muovista valmistettu vinyylilevy. (wikipedia)

1910

"Pieni neula kulkee kautsukkilevyssä olevassa epätasaisessa ääniuurteessa, neula täristäessään saa lasikalvon väreilemään ja lähettää torveen ilmanväreitä, jotka ovat sanoja vastaavia ääniaaltoja."

1927

1910

1930