Merivaara Oy on suomalainen, yksityisessä omistuksessa oleva yhtiö, joka kehittää ja valmistaa sairaalasänkyjä sekä pöytiä ja valaisimia leikkaussaleihin. Merivaaran edeltäjä, Helsingin Uusi Rautasänkytehdas, Polsa & Sjöstedt, perustettiin vuonna 1901 Helsingissä. Sairaalakalusteiden tuotanto alkoi vuonna 1910, kun ensimmäiset leikkauspöydät valmistuivat. Merivaara tuotti sairaalakalusteiden ohella myös metallirunkoisia huonekaluja koteihin ja julkisiin tiloihin. 1920- ja 1930-luvulta tunnetaan erityisesti Pauli E. Blomstedtin funktionalistiset putkihuonekalut. (wikipedia)
Pinkopahvi on perinteinen katto- ja seinäverhoilumateriaali. Sitä on käytetty puurakenteisten rakennusten seinien ja kattojen sisäpuoleiseen pinnoittamiseen. Nykymuotoisen puuhiokkeesta tehdyn pinkopahvin valmistus aloitettiin Suomessa vuonna 1865. Pinkopahvin valtakausi ajoittui 1870–1950 -luvuille. Pinkopahvi asennetaan kosteana naulaten se reunoistaan kiinni. Kuivuessaan pahvi pingottuu suoraksi, mistä sen nimitys.
Pinkopahvia jäykempiä seinäpahveja alettiin valmistaa rullatavarana 1930-luvulla. Näiden tuotenimiä olivat Tako- Enso- ja Lulosa- tapetti. Puukuitulevyt syrjäyttivät pahvituotteet 1950–60-luvuilla. Pinkopahvin kysyntä on lisääntynyt 1980-luvusta lähtien vanhan korjaamisen lisääntymisen myötä. (museovirasto, wikipedia)
Lähellä Karjaata sijaitsee Pinjainen (ruots. Billnäs). Sinne, Mustionjoen kosken rannalle perustettiin Billnäsin rautaruukki vuonna 1641. Ruukki laajeni myöhemmin tehtaaksi, joka tuotti erilaisia rautatyökaluja, kuten lapioita, vasaroita ja kirveitä. 1900-luvun alussa ruukista perustettiin osakeyhtiö nimeltä Billnäs Bruks Aktiebolag. Yhtiössä oli parhaimmillaan yli tuhat työntekijää.
Konttorihuonekaluaika Billnäsissä alkoi vuonna 1909 ja huonekalujen merkiksi tuli yksinkertaisesti Billnäs. Kalusteet tehtiin amerikkalaisten mallien mukaisesti ja materiaalina käytettiin puolalaista tammea. Billnäsin tehtaiden osake-enemmistö siirtyi Oy Fiskars Ab:lle vuosina 1918–1920, ja kokonaan tehtaat siirtyivät Fiskarsin omistukseen vuonna 1957. O.Y. Billnäs A.B. sulautettiin lopullisesti emoyhtiö Fiskarsiin 1970 ja samalla lopetettiin myös huonekalutehtaan toiminta.
Aukusti Avonius perusti vuonna 1918 huonekalutehtaan Lahteen. Tehdas valmisti kuuden työntekijän voimin sarjatuotantona kohtuuhintaisia huonekaluja ja sen toiminta lähtikin menestyksekkäästi käyntiin. Yhtiö kasvoi 1930-luvulla selväksi markkinajohtajaksi Suomessa. Kalusteiden tuotenimeksi otettin Asko. Yhtiön myynti nelinkertaistui vuosina 1933–1938 ja työntekijämäärä nousi 275:een. Vuonna 1956 tehdasta laajennettiin ja se oli Pohjoismaiden suurin. Työntekijöitä oli 1100.
Asko oli 1960- ja 1970-luvuilla mahtavimmillaan. Vuonna 1975 yhtiöllä oli muun muassa 12 omaa huonekalumyymälää Länsi-Saksan suurimmissa kaupungeissa, kolme myymälää Ruotsissa, tytäryhtiöt Englannissa, Ranskassa, Sveitsissä, Hollannissa ja Belgiassa, kaksi sahaa, vaneritehdas, täyden valikoiman Asko-tavaratalot Lahdessa ja Jyväskylässä.
Yhtiö ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja suku luopui Askosta 1980-luvun puolivälissä. Oma huonekalutuotanto loppui 1990-luvun alun myllerryksessä. Nykyään Askon verhoiltujen huonekalun tuotantoa jatkaa Indoor Groupin omistama Insofa Oy. (wikipedia, Talouselämä)
Käkikello on seinäkello, joka antaa tasatunneittain käen kukuntaa muistuttavan merkkiäänen. Käki voi myös kukkua kerran puolelta ja kellonajan verran tasalta. Käkikellon etuseinässä voi olla luukullinen ikkuna, joka avautuu, ja luukusta tulee esiin käki. Perinteisessä käkikellossa kukkumisen ääni tulee kahdesta pienestä urkupillin tapaisesta pillistä. Käkikellon sisällä olevat palkeet työntävät ilmaa näiden pillien läpi kellon lyödessä.
Usein kunnia käkikellon keksimisestä lankeaa saksalaiselle kellosepälle Franz Anton Ketterille, jonka kerrotaan luoneen ensimmäisen käkikellon 1730-luvulla Etelä-Saksassa Schönwaldin kylässä. Nykyasiantuntijoiden mukaan paikalliset metsätyöläiset olivat kuitenkin veistäneet puusta alkeellisia käkikelloja jo noin sata vuotta ennen Ketteriä. Joka tapauksessa käkikellot ovat peräisin Schwarzwaldista. (historianet.fi, wikipedia)
1930
1952
"Sirius-käkikello - oikea vanhanajan kukkuu-kello - sopii tietenkin jokaisen seinälle."
Puinen käkikello Schwarzwaldista 1760-1780. Kuva: Deutsches Uhrenmuseum (de.wikipedia.org).
Artek oy ab on vuonna 1935 perustettu modernin muotoilun myynti- ja markkinointiorganisaatio. Artekin perustivat Maire Gullichsen, Alvar Aalto, Aino Aalto ja Nils-Gustav Hahl. Artek oli mukana lanseeraamassa maailmalle pohjoismaisen muotoilun käsitettä. Ensisijaisesti Artek perustettiin Aallon huonekalujen markkinointiin ja myyntiin, mutta muiden valmistajien tuotteet otettiin jo varhain valikoimaan. Sittemmin yrityksen omaan mallistoon on otettu useiden muidenkin suunnittelijoiden huonekaluja ja muita esineitä.
Alvar Aallon ja Artekin tavoitteena oli tehdä huonekaluja, jotka ovat toimivia ja joita mahdollisimman moni voisi ostaa. Tunnetuimpia Aallon suunnittelemia huonekaluja ovat kolmijalkainen pinottava jakkara ja Paimion parantolaan suunniteltu Paimio-nojatuoli. Jakkara on yksi kopioiduimpia Aallon suunnittelemia huonekaluja. Aalto kehitti yhdessä Korhosen huonekalutehtaan kanssa puun ja vanerin taivutus- ja laminointimenetelmiä. Tämän yhteistyön tuloksia ovat edellä mainitut tunnetut huonekalut.
Nykyisin Artekin omistaa sveitsiläinen huonekaluyritys Vitra AG. (wikipedia)
Kalle Kärkkäinen (1907-1953) perusti kesällä 1932 Helsingin Teräshuonekalutehtaan, josta tuli Heteka Oy. Yhtiö tuli tunnetuksi Heteka-sängyistään, mutta valmisti muitakin teräshuonekaluja, lastenvaunuja ja kassakaappeja. Hetekaan kuuluu kaksi sisäkkäistä sänkyä, joista toisen voi vetää esiin toisen alta. Sängyissä on teräsputkikehikko ja metalliverkkopohja, lisäksi sisemmässä on usein alla pienet pyörät. Sisemmän sängyn pohja nostetaan yöksi ylös ja näin saadaan käyttöön toinen sänky. Päiväksi pohja taas lasketaan alas ja sänky vuodevaatteineen työnnetään takaisin ulomman sängyn alle. Heteka nautti suurta suosiota 1930-luvulta 1950-luvulle asti. Niitä valmistettiin kaikkiaan kaksi miljoonaa kappaletta ennen kuin Helsingin Teräshuonekalutehdas lakkautettiin vuonna 1964, ja Heteka löytyi lähes jokaisesta suomalaisesta kodista. Pienemmissä kodeissa, joissa ei ollut erillistä makuuhuonetta, Heteka toimi tavallisesti päivisin sohvana ja levitettiin iltaisin parisängyksi. (wikipedia)
.jpg)
.jpg)
