Levysoitin

1938

1945

1958

Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33⅓, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. Levysoittimen rungossa on sähkömoottorilla toimiva koneisto, joka pyörittää rungon päällä olevaa levylautasta mahdollisimman tasaisesti. Soitettaessa levy asetetaan levylautaselle ja toisto aloitetaan laskemalla äänivarren päässä oleva neula pyörivän äänilevyn aloitusuraan. 1980-luvun lopulla CD-levy syrjäytti analogiset äänilevyt ja levysoittimet valta-asemastaan. Harrastaja- ja ammattilaispiireissä niiden suosio on kuitenkin säilynyt ja elinvoimainen. (wikipedia)

1959

1963

  

1963

1967

1975

1974

Vinyylilevy on polyvinyylikloridista valmistettu kiekko, jolle tallennetaan ääntä analogisessa muodossa. Vinyylilevyn molemmille puolille voidaan tallentaa ääntä. Mekaaninen ääni-informaatio on levyn pinnalla spiraalin muotoisessa kapeassa urassa ja se voidaan toistaa levysoittimella, jonka neula seuraa uran muotoa. Urat saavat neulan värähtelemään, mistä kuuluu ihmiskorvallakin kuultava heikko ääni. Nimitykset LP-levy (engl. long playing, pitkäsoittolevy), EP-levy (engl. extended play) ja Single tarkoittavat tietyn tyyppisiä vinyylilevyjä. LP-levyn kehitti Peter Goldmark Columbia-yhtiölle 1948. Sitä ennen käytettiin 78 kierrosta minuutissa pyöriviä sellakkalevyjä eli savikiekkoja. (wikipedia)

Levysoittimen edeltäjiä olivat Fonografi ja Gramofoni.

Pieni tietosanakirja 1928