 |
| Uusi Suomi, Joulukuu 1922 |
Hugo Huttusen ”alkuperäinen King of Jazz -orkesteri” oli ensimmäinen suomalainen jazzyhtye, vaikkei sen musiikki nykyisen mittapuun mukaan vielä varsinaista jazzia ollutkaan. 1920-luvulla jazzilla viitattiin usein lähes mihin tahansa ”moderniin” musiikkiin, jossa käytettiin rumpuja. Saksalainen ”melujazz” (”lärmjazz”) oli Suomessa varsin suosittua. Siinä käytettiin paljon ääniefektejä, kuten erilaisia kilistimiä, rumpuja ja jopa pistoolin laukauksia.
Hugo Huttusen orkesterissa soitti saksalainen rumpali ”jazzmeister” Otto Reifenstein. Hän oli King of Jazz, tekonenäinen, hindenburgilaiskypäräpäinen berliiniläiskoomikko, joka käsitteli basso- ja pikkurummun ohella mitä erilaisimpia hälysoittimia vihellyspillistä kahvimyllyyn ja starttipistooliin. Huttusen salonki(jazz)yhtye soitti Konserttikahvilassa vuosina 1920-1923.
(pomus.net, sci.fi, Topias Ahola: Ajankuvaa jazzin rytmeissä)
Huttusen orkesterilta ei löydy ääninäytettä, mutta eräänlaista "hälymusiikkia" soitti myös amerikkalaisen Spike Jonesin (1911-1965) orkesteri.
Spike Jones and his City Slickers: Pass the Biscuits, Mirandy
Spike Jones and his City Slickers: Ochi Chornya
Spike Jones and his City Slickers: Black and Blue Danube Waltz
Jonesin orkesteri kehitti oman, persoonallisen soittotyylinsä, jota se käytti sekä aikansa suosikki-iskelmien että klassisten ikivihreiden parodiointiin. City Slickersit soittivat tahallisen kornisti, epävireisesti ja meluisasti. Tavanomaisten soittimien lisäksi musiikki-instrumentteina käytettiin muun muassa lehmänkelloja, autontorvia, revolvereita, särkyviä astioita sekä erilaisia inhimillisiä ääniä kirkumisesta kuorsaukseen ja nieleskelyyn. City Slickersin jäsenet olivat huippuluokan ammattimuusikoita ja hioivat näennäisen kaoottisia musiikkinumeroitaan mahdollisimman täydellisiksi. (wikipedia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti