"Torstaina, elokuun kolmantena tulee myytäväksi 94:n ensiluokkaisen ja terveen neekerin lasti..."
Tähän tapaan ilmoitettiin Britannian Pohjois-Amerikan siirtokunnissa vuonna 1769. Orjakauppa jatkui seuraavalla vuosisadalla Yhdysvaltojen itsenäistyttyä.
Tällaisella ilmoituksella huutokaupattiin orjia New Orleansissa vuonna 1840.
Wikipedian kuvan mukaan Atlantassa oli 1864 oikein orjien myymälä ja huutokauppapaikka.
Alla olevan julisteen avulla maatilan omistaja George W. Young etsintäkuuluttaa karannutta naispuolista orjaansa vuonna 1858. Karkuri oli nimeltään Sophia Gordon, noin 24-vuotias, melko pienikokoinen, kuparinvärinen, kohtalaisen hyvän näköinen, puhuu matalalla ja pehmeällä äänellä... Löytäjälle oli luvassa 100 dollarin palkkio.
Afrikasta Amerikan mantereelle laivattiin miljoonia orjia, joista Yhdysvaltoihin myytiin noin puoli miljoonaa. Orjuus poistettiin Yhdysvalloissa 1800-luvulla, mutta tummaihoisten ihmisten syrjintä oli edelleen laillista.
Lakien mukaan mustat olivat tasa-arvoisia, mutta heidät pyrittiin erottelemaan valkoisista. Vielä 1950- ja 60-luvuilla mm. useimpiin motelleihin, hotelleihin ja ravintoloihin oli tummaihoisilta pääsy kielletty. Mustille oli eri kouluja ja sairaaloita ja esimerkiksi busseissa ja elokuvateattereissa heille oli omat osastonsa. Opaskilvet "valkoisille" ja "värillisille" näyttivät mihin vessaan tai odotushuoneeseen kunkin oli soveliasta mennä.
Vuoden 1957 kansalaisoikeuslaki johti asteittaiseen rotuerottelun purkamiseen, mutta valkoisten ja mustien väliset jännitteet eivät ole poistuneet. Rodullinen tasa-arvo on edelleen kaukana, ja monet mustat tuntevat vahvasti elävänsä epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Uutislähetyksissä näemme tällaisesta ikäviä esimerkkejä.
Lakien mukaan mustat olivat tasa-arvoisia, mutta heidät pyrittiin erottelemaan valkoisista. Vielä 1950- ja 60-luvuilla mm. useimpiin motelleihin, hotelleihin ja ravintoloihin oli tummaihoisilta pääsy kielletty. Mustille oli eri kouluja ja sairaaloita ja esimerkiksi busseissa ja elokuvateattereissa heille oli omat osastonsa. Opaskilvet "valkoisille" ja "värillisille" näyttivät mihin vessaan tai odotushuoneeseen kunkin oli soveliasta mennä.
Vuoden 1957 kansalaisoikeuslaki johti asteittaiseen rotuerottelun purkamiseen, mutta valkoisten ja mustien väliset jännitteet eivät ole poistuneet. Rodullinen tasa-arvo on edelleen kaukana, ja monet mustat tuntevat vahvasti elävänsä epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Uutislähetyksissä näemme tällaisesta ikäviä esimerkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti