Finnlines

 

1964

Finnlines on Itämerellä ja Pohjanmerellä toimiva rahti- ja matkustajaliikennevarustamo. Yhtiö on nykyään osa italialaista Grimaldi Group -varustamokonsernia. Finnlinesin matkustaja-rahtilaivat tarjoavat palveluja Suomesta Saksaan ja Ahvenanmaan kautta Ruotsiin sekä Ruotsista Saksaan. Yhtiö perustettiin vuonna 1947 hoitamaan Suomen metsäteollisuuden omistaman Merivienti Oy:n Yhdysvaltoihin suuntautuvia merikuljetuksia. 

Vuonna 1962 Finnlines tilasi reitille Hanko–Gotlanti–Travemünde ensimmäisen jäävahvistetun M/S Hansa Express -nimisen autolautan. Laiva todettiin kuitenkin liian pieneksi ja seuraavana talvena sen matkustajakapasiteettia kasvatettiin 133:sta 179:ään. Alus liikennöi vuosina 1962–1967.

Vuonna 1966 aloitti M/S Finnhansa liikennöinnin Helsingin ja Travemünden välillä. Finnhansa ja Finnpartner olivat ensimmäisiä Suomessa rakennettuja matkustaja-autolauttoja. Laivat olivat hyvä reitti Suomesta Saksaan suuntautuvalle rekkaliikenteelle, joka oli kasvussa tuolloin. Finnhansa liikennöi vuosina 1966–1977. (wikipedia)

Finnjetistä aiemmin täällä.

Levysoitin

1938

1945

1958

Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33⅓, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. Levysoittimen rungossa on sähkömoottorilla toimiva koneisto, joka pyörittää rungon päällä olevaa levylautasta mahdollisimman tasaisesti. Soitettaessa levy asetetaan levylautaselle ja toisto aloitetaan laskemalla äänivarren päässä oleva neula pyörivän äänilevyn aloitusuraan. 1980-luvun lopulla CD-levy syrjäytti analogiset äänilevyt ja levysoittimet valta-asemastaan. Harrastaja- ja ammattilaispiireissä niiden suosio on kuitenkin säilynyt ja elinvoimainen. (wikipedia)

1959

1963

  

1963

1967

1975

1974

Vinyylilevy on polyvinyylikloridista valmistettu kiekko, jolle tallennetaan ääntä analogisessa muodossa. Vinyylilevyn molemmille puolille voidaan tallentaa ääntä. Mekaaninen ääni-informaatio on levyn pinnalla spiraalin muotoisessa kapeassa urassa ja se voidaan toistaa levysoittimella, jonka neula seuraa uran muotoa. Urat saavat neulan värähtelemään, mistä kuuluu ihmiskorvallakin kuultava heikko ääni. Nimitykset LP-levy (engl. long playing, pitkäsoittolevy), EP-levy (engl. extended play) ja Single tarkoittavat tietyn tyyppisiä vinyylilevyjä. LP-levyn kehitti Peter Goldmark Columbia-yhtiölle 1948. Sitä ennen käytettiin 78 kierrosta minuutissa pyöriviä sellakkalevyjä eli savikiekkoja. (wikipedia)

Levysoittimen edeltäjiä olivat Fonografi ja Gramofoni.

Pieni tietosanakirja 1928

Joukkomurha

 

1918

1917

Frans Jaakko Niemelä (1881–1960) perusti vuonna 1907 Forssaan Teknokemiallinen Tehdas Helioksen. Yritys siirtyi Riihimäelle 1911. Vuonna 1919 Helioksen nimeksi tuli Oy Teka Ab. Yhtiön tuotteita olivat mm. suuvesi Illodin, Samarin hedelmäsuola, kesakkovoide Venus, kengänkiilloke Verraton, hyönteismyrkky Joukkomurha ja Ilona saippua. Viipurilainen Havi Oy osti sen osake-enemmistön vuonna 1928. Teka fuusioitiin emoyhtiö Haviin vuonna 1970. (wikipedia, riksu.net, porssitieto.fi)

Helioksesta aiemmin täällä.

Katiska

 

1915

Katiska on tavallinen kalastusväline ja yksi vanhimmista pyydysmalleista. Se tehdään nykyään yleensä rautalankaverkosta; aiemmin materiaalina olivat puusäleet eli liisteet ja havut. Katiska on veteen laskettu häkki, johon kalat pääsevät uimaan sisään kohtuullisen helposti, mutta josta pois pääseminen on kalalle vaikeaa. (wikipedia)

1924

Suomen kalastuslehti 1915

Peruukki

 

1933

1933

1936

Peruukki eli tekotukka on luonnonhiuksista tai tekohiuksista tehty tukka, jota käytetään omien hiusten lisänä tai niitä korvaamaan. Vanhimmat tunnetut peruukit ovat peräisin muinaisesta Egyptistä. Keskiajan jälkeen peruukkien suosio alkoi nousta Euroopassa, ja Ranskan Henrik III nosti peruukit jälleen muodikkaiksi alettuaan käyttää niitä peittämään kaljuaan. 

Peruukeista tuli 1600-luvulla yhden vuosisadan ajaksi näkyvä luokkasymboli. Peruukki oli muhkea ja peitti selän ja hartiat sekä laskeutui rinnalle. Peruukista tuli myös tiettyjen ammattien, kuten tuomarin, asun virallinen osa. (wikipedia)

1938

Hannes Kuokkanen perusti H. Kuokkasen peruukkiliikkeen vuonna 1921 Uuteenkaupunkiin. Vuonna 1926 Kuokkasen perhe ja liike muuttivat Helsinkiin. Kuokkanen vastasi myös Kansallisteatterin peruukkien ja viiksien teosta sekä maskeerauksesta. Liike työllisti 1930-luvun loppupuolella yli 20 henkeä ja 50-vuotis juhlavuonna 1971 henkilökuntaa oli jo viitisenkymmentä. Käsityönä tehtyjen hiusperuukkien kulta-aika sijoittui 1940- ja 1970–lukujen välille, jolloin peruukkien tuotanto ylsi vuositasolla H. Kuokkasen Peruukkiliikkeessä satoihin kappaleisiin. (kuokkasenperuukkiliike.fi)

Tietosanakirja 1922

Pieni Tietosanakirja 1928

Konttoritarvikkeita

 

1889

1889. Kuva: officemuseum.com

Vuonna 1886 amerikkalainen Schlicht & Field esitteli Rapid Roller Damp-Leaf Copier -kopiokoneen, joka käytti telojen antamaa painetta kirjeiden kopioimiseksi kostutetulle paperirullalle. Kun kopiot oli puristettu paperille, paperi meni kopiokoneen alla olevaan kaappiin, jossa se kuivui suurella telalla. Kuivatut kopiot sitten leikattiin rullalta. (officemuseum.com)

1911

1911

1911

 

1915

1924

1926

1932

1967

Pieni tietosanakirja 1928

Tietosanakirja 1922

1956

Pikku jättiläinen

  

1939

1930

1930

 1924
Käkisalmen Sanomien uutinen juuri ilmestyneestä tietokirjasta.

1938

Pikku jättiläinen: "tietokirja nuorisolle, muistikirja aikuisille ja ohjekirja itseopiskelijoille" on Yrjö Karilaan laatima ja WSOY:n vuonna 1924 julkaisema tietokirja, joka sisältää yleistietoa ja ohjeita erilaisista aiheista. Teos saavutti Suomessa aikanaan valtavan suosion ja sitä on kutsuttu ”kaikkien aikojen suomalaiseksi tietokirjaksi”. Se oli pitkään Suomen luetuimpia tietokirjoja, ja löytyi lähes joka kodista. 

Kirjan tunnetussa kansikuvassa Atlas kannattelee harteillaan Maapalloa. Pikku jättiläinen alkaa ajanlaskun kuvauksesta ja käy sen jälkeen läpi kaikki keskeiset tieteen- ja tiedonalat. Havainnolliseksi tarkoitetusta kirjasta löytyvät niin lippusalon pystytysohjeet kuin shakkipelin säännöt. Vuonna 1924 ilmestyneessä ensimmäisessä painoksessa oli 952 sivua, mutta Karilas täydensi ja laajensi kirjaa jokaiseen uuteen painokseen. Vuonna 1964 ilmestynyt 19. painos oli viimeinen, ja siinä oli 1 449 sivua, joilla kerrotaan tietoa 50 eri alasta. Vuosina 1924-64 kirjaa painettiin yhteensä noin 300 000 kappaletta.

Vuonna 1985 WSOY julkaisi alkuperäistä ideaa noudattaneen Uuden pikkujättiläisen, josta otettiin vuoteen 1991 mennessä kymmenen painosta. (wikipedia, seura.fi)

Arvosteleva kirjaluettelo 1924.

1924

1938

Pikku jättiläisestä aiemmin täällä

Nappeja

1932

 

1934

Muinoin nappeja käytettiin koristeina tai sinetteinä eikä kiinnikkeinä. Vaatteiden kiinnityksessä käytettiin nauhoja, solkia ja hakasia. Ensimmäiset toimivat napin- ja napinreikien sulkemisjärjestelmät vaatteiden kiinnittämiseen tai sulkemiseen ilmestyivät Saksassa 1200-luvulla. Niistä tuli pian laajalle levinneitä, kun tiukasti istuvat vaatteet yleistyivät 1200- ja 1300-luvun Euroopassa. (en.wikipedia, ym.)

1936

Ruotsalaisen Arne Arnesenin omistaman Vesteråsin nappitehtaan sisaryritys Helsingin nappitehdas muutti Perniön Kirjakkalaan vuonna 1904 ja siitä tuli Suomen Nappitehdas. Tehdas työllisti suuren joukon alueen naisista. Nappitehdas tuhoutui tulipalossa vuonna 1956. Uusi tehdas rakennettiin Teijon teollisuusalueelle, jossa se toimii edelleen Morite Oy:n nimellä. (vaatturitietokanta.com, teijo.fi)

1936

Lutikkamyrkky

 

1935

1936

Lutikat eivät ole vain entisaikojen riesa. Lutikka eli seinälude (Cimex lectularius) on pieni, omenan siementä muistuttava hyönteinen, joka käyttää ravinnokseen ihmisen tai eläimen verta. Luteet kulkeutuvat ihmisten mukana asuntoihin matkatavaroissa tai käytetyissä huonekaluissa ja voivat helposti levitä huoneistosta toiseen talon rakenteita pitkin. (anticimex.fi/lutikka)

Pieni tietosanakirja 1928