 |
| 1924 |
 |
| 1934 |
 |
| 1939 |
 |
| 1933 |
Perinteisesti kahvipannut valmistettiin lämpöä johtavasta kuparista, ja niiden sisäpinta tuli päällystää tinalla, sillä kupari on myrkyllistä. 1950-luvulla Suomessa alettiin enenevissä määrin valmistaa kahvipannuja teräksestä sekä emalilla päällystetystä teräksestä. Nykyisin yleisempiä ovat ruostumattomasta teräksestä tehdyt pannut, joita muutamat valmistajat tuottavat edelleen. Kahvipannu oli ennen 1960–1970-luvulla tapahtunutta sähkökäyttöisten kahvinkeittimien yleistymistä tyypillisin tapa valmistaa kahvia Suomessa. Nykyisin Suomessa myytävästä kahvista on kymmenesosa pannujauhatettua.
 |
| 1950 |
Pannukahvin valmistus: Kiehauta vesi pannussa, ota pannu levyltä ja sekoita veteen 7 grammaa eli yksi mitallinen pannukarkeaa kahvia vesikupillista kohti sekä yksi mitallinen ”pannulle”. Kuohauta kahvi levyllä uudemman kerran, mutta niin, ettei juoma pääse kiehumaan, jolloin se kitkeröityisi. Siirrä pannu sitten 4–5 minuutiksi hautumaan. Tällöin myös porot laskeutuvat pannun pohjalle.
Viisi prosenttia suomalaisista valmistaa kahvinsa edelleen perinteiseen tapaan. Pannukahvi on maultaan suodatinkahvia pyöreämpi ja täyteläisempi, sillä suurin osa kahvin sisältämästä rasvasta säilyy, kun kahvi valmistetaan näin.
 |
| 1927 |
 |
| 1931 |
Pannumyssy on tee- tai kahvikannun lämpimänä pitävä paksu tekstiilihuppu. Se on saanut alkunsa englantilaisesta teenjuontikulttuurista, ja englannin kielellä sitä kutsutaankin nimellä tea cosy. Suomessa pannumyssyä käytettiin yleisimmin 1900-luvun puolenvälin paikkeilla, jolloin suosittiin kahvipannussa keitettyä pannukahvia. (paulig.fi, meira.fi, wikipedia)
 |
| 1962 |
 |
| 1936 |
 |
| 1925 |
 |
| 1922 |
 |
| 1935 |
 |
| 1936 |
 |
| 1938 |
 |
| 1973 |
 |
| 1975 |
 |
| 1974 |
