Tirkkosen kauppaliike 1917

1917

1922

1923

Maria ja Juho Tirkkonen ryhtyivät vuonna 1869 kulkukauppiaiksi ja kiersivät hevoskuormineen pitkin Savoa ja Keski-Suomea. Parin vuoden päästä he avasivat myyntikojun Tampereen kauppatorille (nyk. Keskustori). Vuonna 1884 he aloittivat kangas- ja lankakaupan ostamassaan talossa Kauppakadulla. Juhon kuoltua hänen poikansa Nikolai Tirkkonen jatkoi kauppatoimintaa yhdessä äitinsä kanssa. Nikolai oli käynyt kauppiaan opissa Berliinissä, Lontoossa ja Pariisissa.

1923

Tirkkosen liikettä pidettiin korkeatasoisena, mistä oli merkkinä mm. asiakkaiden palvelu myös ruotsiksi. Liikkeestä kehittyikin alallaan huomattavin koko maassa. 

1926

 Vuonna 1901 vanhan puisen kauppatalon paikalle valmistui Tirkkosen kauppahuoneelle Kuninkaankadun ja Kauppakadun kulmaan jugendtyylinen kolmikerroksinen Tirkkosen liiketalo. Liike lopetti toimintansa 1980-luvun alussa, mutta tamperelaiset tuntevat talon vieläkin Tirkkosen talona.

Tirkkosen talo Tampereella

 Nikolai Tirkkonen aloitti vuonna 1903 liikkeensä myymien tuotteiden postimyynnin. Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen Tirkkosen Muotijournaali, jossa esiteltiin muun muassa kangastuotteita ja alusasusteita. Alla on Aamulehdessä vuonna 1903 julkaistu uutinen Tirkkosen muotijulkaisusta:

1903

"Chic", J. Tirkkonens modejournal, J. Tirkkosen muotijournaali on nimenä kuvitetulla muotilehdellä, joka on alkanut ilmestyä kerran kuukaudessa ja jaetaan J. Tirkkosen liikkeessä pukukankaiden ostajille, niin pitkältä kuin painosta riittää. Lehti, jota painetaan Köpenhaminassa, on asultaan ja kuviltaan hyvin hieno. Syyskuun numero sisältää 16 kuvaa arki- ja juhlapukuja, seurustelu-, kävely-, matka- ja aamupukuja sekä lasten pukimia.

"Standard Fashions" nimisen suuren muotilehden kaikkien pukujen silkkipaperimalleja on nyt myöskin liikkeen kautta saatavissa, lehdessä mainittuihin hintoihin. Lehti jaetaan "Chic'in" mukana ostajille kerran kuukaudessa."

(koskesta voimaa; wikipedia) 

Creme Mouson 1928

1928

 "Pitäkää huolta siitä, että voitte lukea itsenne hyvin hoidettuihin ihmisiin, jotka viehättävällä ulkonäöllään herättävät mieltymystä..." 

1928

1700 -luvun lopulla aloittanut frankfurtilaisen Mousonin perheen yritys keskittyi 1800-luvun puolivälissä hienojen saippuoiden ja hajuvesien valmistukseen. Yhtiön J.G. Mouson & Cie ensimmäiset sivuliikkeet perustettiin 1860-luvulla Lontooseen ja Pariisiin. Vuoden 1898 tuoteluettelossa oli yli 600 nimikettä ihovoiteita, hajustettuja saippuoita, laventelivettä ja hajuvesiä. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 saadun Grand Prix-palkinnon myötä avautuivat kansainväliset markkinat. Parhaiten menestyneitä tuotteita olivat Creme Mouson ja Mouson Lavendel. Mousonin perhe myi yrityksen vuonna 1972. (frankfurt.de; deutsche-biographie.de)

1920

1930-luvulla yhtiö joutui luopumaan "Alt-Englisch Lavendel" tuotesarjasta (sattuneesta syystä!). Tilalle tuli yhtä suosittu "Mouson Lavendel."

Hufvudstadsbladet 1929

Airfix pienoismallit 1962

1962

1966

Airfix on Englannin vanhin muovisten pienoismallien valmistaja. Siellä Airfix-nimestä on tullut synonyymi koottaville muovisille pienoismalleille, olivat ne sitten kenen valmistamia hyvänsä. Vuonna 1939 perustettu kumileluja valmistava yhtiö alkoi vuonna 1947 tehdä ruiskuvalumenetelmällä muovisia kampoja. Tämän jälkeen siirryttiin muovisiin koottaviin pienoismalleihin. Vuosien varrella on julkaistu laaja valikoima lentokoneita, laivoja, autoja, henkilöhahmoja, dioraamoja (maisema-asetelmia) ja armeijan kalustoa. 1950-luvulta lähtien erityisen suosittuja ovat olleet toisen maailmansodan aikaiset lentokoneet ja muu armeijan kalusto.

 Tässä on Spitfire-hävittäjän kokoamisohje 1950-luvulta. Pakkauksessa oli pieni liimapullo, jonka avulla muoviosat liimattiin toisiinsa. Mukana oli myös arkki siirtokuvia, joista saatiin tarvittavat tekstit ja symbolit. Oikeassa alakulmassa näkyy teline, jonka päälle pienoismalli voitiin asettaa. 

Pienoismallipakkauksia on eri hintaisia ja kalliimmat ovat suuria, moniosaisia ja haastavia rakentaa. Saatavilla on myös maaleja ja siveltimiä, joilla pienoismalli saadaan viimeisteltyä mahdollisimman autenttisen näköiseksi.

 Nykyisin pienissäkin pakkauksissa näyttää olevan maalit ja sivellin valmiina mukana.

1969

 Airfix julkaisi vuosina 1960-1993 kuukausittaista Airfix Magazine-lehteä.

 Airfix Collectors' Clubin sivuilla on nähtävillä Airfixin hinnastoja ja esitteitä eri vuosilta.

Nopeutettu video Airfixin Messerschmitt Bf110C-2 pienoismallin rakentamisesta.

Eucalyptus pastillit 1928

1928

"Kuuma juoma on aina miellyttävä ja tehoisa keino, kun tahdotte parantaa kurkkuanne ja kaulaanne. Pankaa 4-6 Eucalyptus-tablettia lasiin kuumaa vettä tai maitoa. Eucalyptus-öljy, jota kautta maailman käytetään terveydellisiin tarkoituksiin kuume ja vilutauteja vastaan, on sitruunan, mentoolin ja sokerin kera tärkein Eucalyptus-tabletin valmistukseen käytetty aines."

1928

Australiassa kasvavasta myrttikasveihin kuuluvasta kuumepuusta (Eucalyptus globulus) saadaan eukalyptusöljyä. Siitä valmistetaan eukalyptolia, jota hyödynnetään lääketieteessä ja hajusteissa. Sillä on antibakteerisia ominaisuuksia, minkä vuoksi sitä on useissa suuhygieniatuotteissa, kuten hammastahnoissa ja suuvesissä. Yhdisteellä on myös limaa irrottavia ominaisuuksia, minkä vuoksi sitä voidaan käyttää yskänlääkkeissä. 

 

Aine löysi tiensä aikoinaan myös Suomeen ja Fazer alkoi valmistaa vuonna 1919 Eucalyptus-pastilleja. Niitä on saatavilla vieläkin. Tomusokerilla päällystetyt pastillit sisältävät sokeria, glukoosisiirappia ja aromeja. Kaikki Fazerin pastillit valmistetaan Suomessa Karkkilan ja Lappeenrannan tehtailla. (wikipedia, fazer.fi)

Enso keittiö 1957

1957

Enso-Gutzeitin puusepäntehdas valmistui Lahteen heti sodan jälkeen. Aluksi valmistettiin ovia ja ikkunoita, sitten mm. keittiökalusteita. Yhdessä Työtehoseuran kanssa suunniteltiin Suomen ensimmäinen vakiomallinen keittiökalustesarja. Sitä alettiin valmistaa vuonna 1948. Siihen kuului mm. Maiju Gebhardin ideoima astiankuivauskaappi. Aluksi kaapin ritilähyllyt olivat puuta, myöhemmin hyllyt valmistettiin muovipäällysteisestä teräslangasta.

Astiankuivausteline oli patentoitu USA:ssa jo 1800-luvun lopulla ja astiankuivauskaapit 1929 ja 1932, mutta ne eivät siellä yleistyneet. Sensijaan keittiökalusteisiin kiinteästi kuuluva kuivauskaappi vakiintui pian suomalaiseen keittiöön. 

Työtehoseuran kotitalousosaston päällikkö Maiju Gebhard esittelee astiankuivauskaappia 1964. (YLE Elävä arkisto)

Taitokirja 1957

 Kaikissa talouksissa ei vielä 1950-luvullakaan ollut viemäröintiä. Silloin käytettiin keittiössä likasankoa, johon kaikki nestemäinen jäte kerättiin esim. tunkiolle viteäväksi. Vilho Setälän Taitokirjassa vuodelta 1957 on ohje astianpesuöydän valmistamiseksi. Astiat pestiin vadissa ja mahdollinen loiskevesi valui pesupöydän aukosta alla olevaan ämpäriin. Kirjassa on myös seikkaperäinen ohje astianpesuun. 

Myös Emännän tietokirjasta vuodelta 1948 löytyy ohje astianpesuun: "Pesemistä varten tarvitaan kaksi pesusoikkoa, pesuriepu, pataharja, lipeätä sekä kylmää ja kuumaa vettä. Oikeanpuolista soikkoa käytetään varsinaisena pesusoikkona ja vasemmanpuoleista huuhteluun. Pesemistä seuraa kuivaaminen. Kukin astialaji kuivataan omaan pyyhkeeseen ja se on suoritettava hyvin huolellisesti, ettei minnekään jää nöyhtää. Sitten astiat viedään paikoilleen." Tässä keittiössä ei siis vielä ollut astiankuivauskaappia.

Taitokirja 1957

 Tähän Taitokirjassa esiteltyyn keittiöön tulee sekä kylmä-, että kuumavesi. Vaikka siinä on myös viemäröinti, on altaiden alle asetettu likasanko esim. ruoantähteitä varten. Nykyisin puhutaan tietysti biojätteestä. Sensijaan astiankuivauskaappia ei ole, vaan työtason yläpuolella sijaitsevat astiakaapit, joihin astiat kuivataan. Ja muista Emännän oppaan iskusanat: eri pyyhkeisiin, huolellisesti, ei nöyhtää!

Taitokirja 1957: Astiankuivatuskaappi

Taitokirja 1957: Astia- ja siivousvälinekaappi.

Agfa

1939  (Kuva: vanhatkamerat.fi)

1957

  

1958

1935 (Kuva: historyworld.co.uk)

Saksalainen kemian alan yritys Agfa (Actien-Gesellschaft für Anilin-Fabrikation) perustettiin Berliinissä vuonna 1867. Päätuotteina olivat valokuvauskemikaalit ja filmit. Vuonna 1926 tuli markkinoille ensimmäinen Agfa valokuvauskone "Standard."

1953 (Kuva: historyworld.co.uk)

1953 (Kuva: historyworld.co.uk)

 Valokuvauspapereita valmistava belgialainen Lieven Gevaert & Co perustettiin vuonna 1894 ja näiden kahden firman yhdistyttyä vuonna 1964 syntyi Agfa-Gevaert. Yhtön suurimmat tuotantolaitokset sijaitsevat Saksan Leverkusenissa ja Belgian Mortselissa. Nykyään tämä eurooppalainen monikansallinen kemian alan yritys tuottaa analogiseen valokuvaukseen liittyviä materiaaleja sekä lääketeollisuuden ja graafisen teollisuuden aineita ja laitteita.

Magnetofonin nauhakeloja 1963

 Itselleni Agfa tuli tutuksi avokelanauhurin nauhojen ja kasettinauhurin kasettien myötä. Alla olevalla videolla näet kuinka nauha pujotetaan avokelanauhuriin:

Agfa C-kasetti vuodelta 1978

Fortuna - peli 1928

1928

Fortuna-pelin keksijä, jyväskyläläinen opettaja Juho Jussila (1874–1947) perusti puusepän verstaan kotitalonsa kellariin vuonna 1923. Aluksi keskityttiin käyttöesineisiin: lumilapioihin, mankeleihin ja talousportaisiin. Fortuna-pelin tuotanto aloitettiin 1926. Peliä käytettiin harjoituskoulussa laskemisen apuvälineenä. Pelin kansainvälinen suosio oli ainutlaatuista 1930-luvun lama-ajan Suomessa. Fortunoita markkinoitiin ennen kaikkea Englantiin, jossa peli tunnettiin "Corinthian bagatelle" -tuotenimellä. Koko kuninkaallinen hovi, kuuluisat näyttelijät, jalkapallotähdet, golfin- ja kriketinpelaajat pelasivat innokkaasti Fortunaa.

Fortuna - peli

 Oy Juho Jussila on nykyään Suomen suurin puulelujen ja -pelien valmistaja. Aiempi tehdas sijaitsi Jyväskylän Lutakossa, nykyinen tehdas valmistui vuonna 1986 Jyväskylän Palokankaalle.
Juho ja Tyyne Jussila olivat mukana edistämässä mm. kouluruokailua ja monia muita koululaisten hyvinvointiin vaikuttavia hankkeita 1900-luvun alussa. Niistä voi lukea täältä.

Kuva: Jyväskylän yliopiston tiedemuseo

 Jussila toi Suomeen myös englantilaisesta darts-pelistä kehittämänsä yksinkertaisen rengastikkataulun.

(juhojussila.fi - Jyväskylän yliopiston tiedemuseo - wikipedia)

Concorde 50 vuotta

Rolexin mainoksessa hyödynnettiin Concorden saamaa huomiota 1969

Concorde oli ranskalaisen Aérospatialen ja brittiläisen British Aircraft Corporationin (BAC) valmistama yliääninen matkustajakone. Koneen suunnittelu aloitettiin jo 1950-luvulla, ensilento oli 2. maaliskuuta 1969 ja virallinen esittely 21. tammikuuta 1976. Concorde lensi kaksi kertaa ääntä opeammin, 2,180 km/h.

1976

Terävänokkaisessa koneessa oli kääntyvä nokka joka nousun ja laskun aikana roikkui alaspäin. Pilotit eivät muuten olisi nähneet kiitorataa. Condorde valmistettiin erikoisalumiinista, titaanista ja teräksestä ja se oli pinnoitettu erikoismaalilla, sillä 62 metrinen kone venyi lennolla lämpölaajenemisen takia jopa reilut 20 cm. 

 Concorde ei ollut kaupallinen menestys – sitä valmistettiin kaikkiaan vain 20 kappaletta. Kaupalliset lennot, joita harjoittivat British Airways ja Air France, alkoivat tammikuussa 1976 reiteillä Pariisi–Dakar–Rio de Janeiro ja Lontoo–Bahrain–Sydney. Reittiliikenne New Yorkiin alkoi 22. marraskuuta 1977. Myöhemmin reittiliikenne vakiintui ainoastaan reiteille Atlantin yli Pariisista ja Lontoosta New Yorkiin. Concorden normaali lentoaika Lontoosta New Yorkiin oli 3 tuntia 30 minuuttia, tavallisten suihkukoneiden lentoajan ollessa tuolloin 7-8 tuntia. Tämän lisäksi koneilla tehtiin myös tilauslentoja. Concorde toi mm. jouluturisteja Rovaniemelle useana vuotena.

Noin 2,5 miljoonaa matkustajaa ehti lentää koneella sen 27-vuotisen (1976-2003) uran aikana. Ainoa Concordelle sattunut onnettomuus tapahtui Pariisissa vuonna 2000. Kiitotiellä ollut metallinpala aiheutti nousukiidossa olevan koneen tuhoutumisen. Lennot Concordeilla lopetettiin vuonna 2003 osaksi onnettomuuden, osaksi taloudellisten syiden vuoksi. (wikipedia, lentoposti.fi, concordesst.com) 

Concorde Yle:n elävässä arkistossa.

Video Concorden ensilennosta 1969

 Concorde: 27 Supersonic Years (British Airways film)

Ranskalaisen orkesterinjohtajan Franck Pourcelin sävellys "Concorde."

Gillette partaterät 1945

"Maailman ensimmäinen partaterä. Kun King C. Gillette v. 1895 suunnitteli parranajokonettaan, oli muuan kaikkein vaikeimpia pulmia sellaisen terän aikaansaaminen, joka olisi kylliksi vahva kestääkseen taivutusta koneessa sekä samalla ohut ja joustava. Tuloksena oli v. 1901 markkinoille tuotu kolmireikäinen terä, jonka periaatteen mukaan kaikki partaterät maailmassa sitten valmistettiin."

1947 -  Kuva: historyworld.co.uk

 Jos Shakespeare olisi käyttänyt Gilletteä...

 Yhdysvaltalainen keksijä King Camp Gillette sai idean kertakäyttöisiä teriä käyttävästä partahöylästä vuonna 1895. Ajatuksen kehittäminen toimivaksi, patentoitavaksi malliksi vei kuusi vuotta ja höylän ja terien kaupallinen valmistus alkoi vuonna 1903. Vuoden 1961 loppuun mennessä Gilletten osuus kaksipuolisten partaterien markkinoista nousi yli 90 %:iin ja 70 %:iin kaikista partateristä. Gillette on yhä markkinajohtaja, vaikka onkin menettänyt markkinaosuuttaan. Gillette tuotemerkin omistaa nykyään monikansallinen Procter & Gamble yhtiö. Tuotevalikoimaan kuuluu partahöylät, partaterät ja muut parranajotuotteet. (wikipedia)

Australialainen Gillette TV-mainos vuodelta 1959

Brittiläisiä Gillette TV-mainoksia vuosilta 1961-1963.