Air-Wick

 

1959

Ilmanraikastimet eivät poista hajua, ne vain peittävät sen. Siksi riskejä niiden käytöstä on turha ottaa. Ilmanraikastimien toiminta perustuu hajuaistin huijaukseen. Nenää voidaan huijata olemaan haistamatta pahanhajuisia aineita, jos sille tarjotaan ylimäärin ärsykettä levittämällä ilmaan aromaattisia tuoksuja. Tekniikka on sama kuin Ranskan hovissa 1600-luvulla käytetyillä runsailla hajuvesillä. Kun ei oma haju kovin säästeliään peseytymiskulttuurin takia ollut kovin hyvä, se piti peittää runsailla hajuvesillä. Ilmanraikastimiin liittyy allergian mahdollisuus, jonka takia kunnollinen hygienia on huomattavasti luonnollisempi tapa hoitaa kodin hajuongelmia. (terveyskirjasto.fi) 

"Britanniassa tehty laaja tutkimus antaa viitteitä siitä, että kodeissa käytetyt ilmanraikastimet ja aerosolit voivat haitata sekä vauvojen että äitien terveyttä." (YLE / BBC)

AGA

 

1933

1936

Kaasuyritys AGA (Aktiebolaget Gasaccumulator) perustettiin Ruotsissa vuonna 1904. Suomen tytäryhtiö perustettiin 1917. Yrityksen alkutaipaleeseen kuuluivat asetyleenikaasulla toimivat rautateiden ja autojen valaisimet sekä majakat, joiden valolaitteisiin liittyvistä keksinnöistä AGAn ruotsalainen perustaja Gustaf Dalén sai fysiikan Nobelin palkinnon vuonna 1912. Kaasuhitsaus on ollut mukana alusta asti, ja on edelleen  yksi AGAn merkittävimmistä toimialoista. Kuuluisa AGA-kaasuliesi kehitettiin jo 1920-luvulla, ja se kuului AGAn tuotevalikoimaan aina 1957 asti. 1920-luvulla alettiin valmistaa kaiuttimia ja radioita ja 1950-luvulla televisioita. Yhtiö myi radio- ja televisioliiketoimintansa Philipsille 1970-luvun alussa.

1936

1960

  Lisäksi AGA on historiansa aikana valmistanut muun muassa filmiprojektoreita, etäisyysmittareita, periskooppeja, sydän-keuhkokoneita, akkuja ja lämpöpattereita. Nykyään Linde-konserniin kuuluva AGA on kaasuntuotantoyhtiö, jolla on toimintaa kaikissa Pohjoismaissa sekä Baltian maissa.

(linde-stories.com, wikipedia)

Huhtamäki

 

1929

1929

Leipurin poika Heikki Huhtamäki matkusti 16-vuotiaana Venäjälle ja oppi siellä makeisten tuotantoa. Palattuaan hän perusti vuonna 1920 Kokkolaan makeisia valmistavan O. Y. Huhtamäen Tehtaat. Se yhdistettiin Makeistehdas Hellas Oy:n kanssa Huhtamäki-Hellas Oy:ksi vuonna 1931. Makeisteollisuuden lisäksi Huhtamäki laajensi toimintaansa Turussa muun muassa 1930-luvulla elintarvikkeisiin (Jalostaja) ja keksi- ja leipäteollisuuteen (Ipnos), 1940-luvulla lääketeollisuuteen (Leiras), terveydenhuollon tukkukauppaan ja alkoholijuomiin (Marli) sekä 1970-luvulla metalliteollisuuteen ja elektroniikan komponentteihin. Vuonna 1996 yhtiö luopui elintarvikkeiden jalostuksesta (mm. Marli, Jalostaja ja Mensa), lääketeollisuudesta (Leiras) ja vuonna 1999 makeisteollisuudesta (Leaf). Nykyään Huhtamäen päätoimiala on elintarvikepakkaus- ja kertakäyttöastiateollisuus. (huhtamaki.com, wikipedia)

1943

"Hellas on ruvennut valmistamaan RaNa-tuotteita, ravintovalmisteita, joilla varsinkin näin sota-aikana on suuri merkitys ravinnon monipuolistajana ja puutteen torjujana."

Sodan ja tavarapulan vuoksi kehitettiin uusia elintarviketuotteita. Huhtamäki valmisti tällaisia tavaramerkillä RaNa (ravinto - ja nautintoaineet). RaNa tuotteita olivat mm. puuronkastikejauhe, lasten ravintosiirappi, valkuaisjauhe, munasäilöte, Mallasmehu, kalanmaksaöljy ja Pomasco c-vitamiinipitoinen omenavalmiste.

Mainoksessa kehotetaan tukemaan kansanhuoltoa. Kansanhuoltoministeriö toimi vuosina 1939–1950 tehtävänään ”käsitellä asioita, jotka koskevat väestön toimeentulon ja maan talouselämän sekä taloudellisen puolustusvalmiuden turvaamista”. Kunnallisten kansanhuoltolautakuntien tehtävänä oli mm. huolehtia ja valvoa säännösteltyjen tavaroiden jakoa kuluttajille kansanhuoltoministeriön ja piiritoimistojen ohjeiden mukaisesti.

Kuva: finna.fi / Turun museokeskus

Kuva: finna.fi / Turun museokeskus

Elanto

 

1928

1936

1936

Helsinkiläinen Osuusliike Elanto perustettiin 1905 ja sen ensimmäisenä tuotantolaitoksena aloitti leipomo vuonna 1907. Alun perin leipomoalan tuotanto-osuuskunnaksi suunniteltu Elanto laajeni pian kulutusosuuskunnaksi, kun se avasi omat leipämyymälänsä ja kahvilansa. Elettiin aikaa, jolloin yhteiskunnalliset ristiriidat jakoivat kansakuntaa monin tavoin. Osuustoimintakaan ei välttynyt riidoilta vaan jakautui kahteen leiriin. Elannon ja SOK:n tiet erkanivat 1916. 

Elanto avasi yhä useampia myymälöitä ja kahviloita. Myytävien tuotteiden varmistamiseksi perustettiin omia tuotantolaitoksia, kuten meijeri (1912), kahvipaahtimo (1913), kaljatehdas (1918)  ja teknokemiallinen tehdas (1922). Vuonna 1924 valmistui uusi, entistä suurempi leipätehdas, jonka tiloissa oli myös oma mylly. Elannon ensimmäinen pikamyymälä avattiin vuonna 1951. Se edusti ajan tapojen muutoksia. Muita uutuuksia kuluttajille olivat muovikassit, maitotölkit ja viimeinen myyntipäivä leipätuotteille. 

Elanto toimi vuosina 1905–2003 ja fuusioitui sitten Helsingin Osuuskaupan (HOK) kanssa, jolloin syntyi vuonna 2004 aloittanut HOK-Elanto. (wikipedia, hok-elanto.fi)

1936

1939

Pieni Tietosanakirja 1928

Osuuskassa

1932

 

1934

1962

1962

Osuuskassa oli osuustoiminnallinen pankki, nykyisen osuuspankin edeltäjä. Ensimmäiset osuuskassat perustettiin Suomessa maaseutukyliin 1900-luvun alussa. Osuuskassojen avulla pyrittiin alun perin poistamaan maanviljelyn esteenä ollutta pääomapulaa, joka oli suuri kehityksen este pienviljelijävaltaisessa maataloudessa.

Vuosina 1903–1914 aloitti eri puolilla Suomea toimintansa runsaat 500 osuuskassaa. Alussa osuuskassoista pyrittiin saamaan pieniä vain yhden kylän tai kyläkunnan kassoja. Kassojen vastuullisten hoitomiesten oli tunnettava sekä jäsenehdokkaat että jäsenet. Osuuskassan jäsenyys edellytti huolellisuutta ja siveellistä elämää. Osuuskassan luottokelpoisuutta lisäsi, jos jäsenet olivat raittiusmiehiä. Vuonna 1930 Osuuskassoja oli 1416 ja vuonna 1969 enää 464. Osuuskassat muuttuivat osuuspankeiksi vuonna 1970. (wikipedia)

1963

1950

1963

"Tavoitemittari auttaa teitä sopeutumaan nykymarkkoihin."

Vuoden 1963 rahauudistuksessa uusi markka vastasi sataa vanhaa markkaa ja uusi penni yhtä vanhaa markkaa. Siirtymävaiheessa ja aika pitkään sen jälkeenkin uudesta markasta käytettiin tarvittaessa selventävää nimitystä nykymarkka ja lyhennettä nmk.

1914

Kolin osuuskassan toiminnasta kerrottiin sanomalehdessä vuonna 1914 näin:

"Osuuskassan waroilla on paljon töitä tehty, pääasiallisesti uudiswiljelysten alalla. Paljon on perustettu torppia, rakennettu asuin- ja karjakartanoita, lantahuoneita, ostettu hewosia, lehmiä, maanwiljelyskoneita ym."

Osuuskassan TV-mainoksia 1960-luvulta:

Kamferi

 

1936

1939

Entisajan joka kodin yleislääkettä Kamferia on saatavilla apteekeista edelleen. Kamferia saadaan luonnosta Aasiassa kasvavasta kamferipuusta (Cinnamomum camphora) ja muista laakerikasveihin kuuluvista puista. Kamferitippoja käytetään syötynä virkistämään sydämen toimintaa sekä hoitamaan ja ehkäisemään liian alhaisen verenpaineen oireita. Ulkoisesti kamferia käytetään muun muassa lihaskipuihin lievän kipua lievittävän vaikutuksensa takia. Kamferia käytetään myös höyryhengitysvalmisteissa ja nuhasumutteissa usein yhdessä mentolin kanssa avaamaan hengitysteitä yskän ja nuhan yhteydessä. (wikipedia) 

Kamferista myös täällä: Vahvike

Pieni Tietosanakirja 1928

Interrail

 

1972

Interrail on Euroopan rautatieliikenneyhtiöiden yhteinen lippujärjestelmä. Mistä tahansa järjestelmän piiriin kuuluvasta maasta voi ostaa lipun, jolla saa matkustaa lähes kaikissa junissa kaikissa järjestelmään kuuluvissa maissa. Interrail oli etenkin alkuaikoinaan 1970-luvulla eurooppalaisnuorten suosittu reppumatkailun muoto. Interrail-ohjelma aloitettiin vuonna 1972 ja mukana oli 21 maata. Lippuja myytiin vain 21-vuotiaille tai sitä nuoremmille. Nykyään ikärajoituksia Interrail-lipun hankkimisessa ei ole, mutta alle 28-vuotiaille se on halvempi. Suomalaisnuorten keskuudessa Interrail-matkailu oli alusta asti erittäin suosittua: ensimmäisenä kesänä 1972 Suomessa myytiin 12 000 interrail-lippua, enemmän kuin missään muussa maassa. (wikipedia)

1976

1985

Kertomus Interrailin historiasta - Suomen rautatiemuseo

Interrail: 33 countries, 1 Pass

Karjakunta

 

1950

1950

1946

Osuusteurastamot perustivat vuonna 1918 Suomen Karjakeskuskunta -nimisen osuuskunnan. Suomen Karjakeskuskunta jäi vuonna 1936 pelkästään SOK-laisten osuuskauppojen järjestöksi ja se muutti nimensä myöhemmin Karjakunnaksi. Nimeä Karjakunta käytettiin vuoteen 1978 asti. (wikipedia)

1958

   

1961

Karjakunnan toimitilat Kouvolassa. Kuva: Museovirasto, Pekka Kyytinen 1953

Uunimakkara oli monen suomalaisen perheen lauantai-illan herkku 1960- ja 1970-luvuilla. Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin sivuilla on filmi Karjakunta Uunisaunalenkki 1965.

Jalostaja

 

1948

1937

Jalostaja on vuonna 1936 perustettu yritys, joka aluksi valmisti puutarhatuotteita mutta siirtyi myöhemmin elintarviketuotantoon. Jalostaja kuului 1940-luvulta 1990-luvulle monialayritys Huhtamäki-yhtymään. Vuonna 1991–1992 Jalostajan osakkeet myytiin Unileverille, joka vuonna 1997 myi osan tuotannosta Nestlélle. Vuonna 2002 Jalostaja-tuotemerkki myytiin Oy Lunden Ab:lle.

1962

1971

1940-luvun lopulla Jalostaja aloitti Turun sinapin ja kalasäilykkeiden tuottamisen. Vuonna 1952 markkinoille tulivat edelleenkin hyvin tunnetut hernekeitto, lihapyörykät ja tilliliha. Piltti-lastenruokien valmistus aloitettiin vuonna 1961. Vuonna 1955 Jalostaja osti oman kalastusaluksen ja ryhtyi sillinpyyntiin Islannin vesillä tytäryhtiön Jalostajan Kalastus Oy -nimen alla.

(wikipedia, jalostaja.fi)

1940 - Kuva: jalostaja.fi

1961 - Kuva: jalostaja.fi

Austin Seven

 

1924

1933

Austin Motor Company Limited oli brittiläinen moottoriajoneuvojen valmistaja, jonka perusti Herbert Austin vuonna 1905. Austin ja sen kilpailija Morris Motors Limited yhdistyivät vuonna 1952 yhtiöksi British Motor Corporation Ltd (BMC), jossa Austin ja Morris olivat omat erilliset automerkkinsä. Austin oli automerkkinä käytössä vuoteen 1987.

Ensimmäiset Austinin autot olivat ylellisyystuotteita. Julkaistu asiakasluettelo sisälsi Venäjän tsaariperheen, prinsessoja, piispoja, Espanjan hallituksen korkea-arvoisia virkamiehiä sekä ison joukon Britannian korkeinta aatelia. Vuonna 1922 esiteltiin edullinen ja yksinkertainen Austin 7, joka oli ensimmäisiä suurille massoille suunnattuja ajoneuvoja Britanniassa. Sitä valmistettiin vuosina 1922 - 1939 kaikkiaan 290 000.

1938

Austin 7:n nimellä oli niin hyvä ja vahva maine, että se otettiin myöhemmin käyttöön kahden uudemman mallin yhteydessä. Ensimmäinen näistä oli 1951 esitelty Austin A30, jota markkinoitiin nimellä "The New Seven", jälkimmäinen vuonna 1959 esitelty Mini, jonka Austin-versio oli alkuun nimetty Austin Seveniksi. (wikipedia, autowiki, en.wikipedia.org)

1951 - Kuva: Free Car Brochures

Austin A 30 Seven 1954 - Kuva: historyworld.co.uk

Austin A30 "The New Seven" oli tuotannossa vuosina 1951–1956. Sitä valmistettiin 223 264 kappaletta.

1961

Austin Seven, vuodesta 1962 Austin Mini - Kuva: Free Car Brochures