![]() |
| 1926 |
![]() |
| 1926 |
![]() |
| 1924 |
![]() |
| 1917 |
![]() |
| 1913 |
![]() |
| 1915 |
![]() |
| 1915 |
![]() |
| 1913 |
![]() |
| 1927 |
![]() |
| 1929 |
![]() |
| 1923 |
![]() |
| 1960 |
![]() |
| 1963 |
![]() |
| 1932 |
![]() |
| 1934 |
![]() |
| 1932 |
![]() |
| 1938 |
![]() |
| 1937 |
![]() |
| 1937 |
![]() |
| 1939 |
![]() |
| 1952 |
![]() |
| 1951 |
![]() |
| 1917 |
![]() |
| 1925 |
![]() |
| 1925 |
Erilaisia tulitikkuja oli kehitelty 1800-luvun alusta asti. Niiden käyttö oli kuitenkin hankalaa ja vaarallista. Nykyisen tyyppiset tulitikut, joita sanotaan myös varmuustulitikuiksi ja joissa valkoinen fosfori on korvattu punaisella fosforilla, keksi ruotsalainen Gustaf Erik Pasch vuonna 1844. Kesti kuitenkin vielä vuosikymmeniä, ennen kuin ne lopullisesti syrjäyttivät aikaisemmat. Varmuustulitikut sytytetään raapaisemalla myrkytöntä tikkua punaisella fosforilla ja lasimurskalla päällystettyä raapaisupintaa tulitikkuaskin reunassa.
![]() |
| 1925 |
![]() |
| 1929 |
Suomeen oli 1840- ja 1850-luvuilla perustettu useita pieniä tulitikkutehtaita. Suomalaisittain todella suureksi kasvoi Porin tulitikkutehdas, joka perustettiin vuonna 1850 ja joka toimi 137 vuotta vuoteen 1987 saakka. Tehtaan tunnetuin tuote oli pitkään valmistetut Karhu-tulitikut, joiden legendaarisessa etiketissä oli kuvattuna istuva soihtua pitelevä karhu. Itsenäisyyden aikana suomalainen tulitikkuteollisuus nousi merkittäväksi toimijaksi, ja tulitikkurasioiden kansien keräilystä tuli postimerkkien keräilyn rinnalla merkittävimpiä harrastuksen kohteita. Viimeinen suomalainen tulitikkutehdas Finn-Match Oy Vaajakoskella lopetti toimintansa vuonna 1995.
Suomessa myytävät tulitikut tehdään nykyisin Ruotsissa valmistettuja Sampo-tikkuja lukuun ottamatta halpatyövoimaa käyttäen maissa, joissa tuotanto perustuu edelleen vanhanaikaisiin koneisiin ja myrkyllisiin menetelmiin. (wikipedia, suomalaistenkemistienseura.fi, ejippo.fi)
![]() |
| 1935 |
![]() |
| 1938 |
![]() |
| Pieni tietosanakirja 1928 |
![]() |
| 1943 |
![]() |
| 1943 |
![]() |
| Tulitikkuaski. Kuva: kantapuu.fi |
![]() |
| Tulitikkuvihko. Kuva: silkkisampo.fi |
![]() |
| 1953 - kuva: classiccarcatalogue.com |
Termiä "Jeep" käytettiin ensimmäistä kertaa armeijan kulkuneuvon Bantam BRC:n versioista, joita Willys-Overland ja Ford Motor Company tuottivat liittoutuneille toisen maailmansodan aikana. Mallin nimi oli oikeastaan GP, josta sitten vääntyi nimi Jeep. Vihreänruskea, rujon näköinen, mutta luotettava ajoneuvo on tunnettu siitä, että sillä oli tärkeä rooli sodan voittamisessa. Toisen maailmansodan aikana Jeepiä valmistettiin yli 580 000 kappaletta eri tehtaissa. Jeepistä tuli toisen maailmansodan ikoni. Willys rekisteröi Jeep-nimen omaksi tavaramerkikseen sodan jälkeen ja suunnitteli muuntavansa sen hyötyajoneuvoksi lähinnä maanviljelyskäyttöön. Termiä on käytetty virheellisesti kaikenlaisista maastoautojen kaltaisista ajoneuvoista, olivatpa ne varsinaisesti Jeep-merkkisiä tai eivät.
![]() |
| 1962 - kuva: Free Car Brochures |
![]() |
| 1963 Jeep Wagoneer - kuva: classiccarcatalogue.com |