Terveyssiteiden teollinen valmistus alkoi kun ensimmäisen maailmansodan aikaan havaittiin, että selluloosa imee verta paremmin kuin aiemmin käytetyt kangasliinat. Ensimmäiset kaupalliset terveyssiteet tulivat markkinoille 1920-luvulla ja tamponit 1930-luvulla.
Nykyaikainen kertakäyttöinen terveysside on tyypillisesti sisältä sellumassaa ja pintakerros kuitukangasta. Siteen imukerroksessa sijaitsevat absorbenttiaineet, jotka imevät nesteen itseensä. (wikipedia)
kuva: camelia.com
1935 - kuva: univie.ac.at
1935 - kuva: univie.ac.at
Saksassa kertakäyttöinen Camelia-side tuli markkinoille vuonna 1926. Selluloosasta ja puuvillasta valmistettu kertakäyttöinen sidos oli Rosenfelderin perheen vuonna 1922 perustaman United United Works Works -yhtiön tuote. Tuote menestyi hyvin massiivisen mainoskampanjan avulla. Vuonna 1933 kansallissosialistit ottivat juutalaisen perheen liikkeen haltuunsa ja Rosenfelderit muuttivat Iso-Britanniaan. Gustav Schickedanz osti takavarikoidun osakepaketin ja siten myös Camelia - hygieniatuotteen tavaramerkkioikeudet. Camelia - tuotteita myydään edelleen.
Huulipunaa on käytetty jo tuhansia vuosia. Kleopatran tiedetään teettäneen oman huulipunansa murskatuista karmiininpunaisista kovakuoriaisista ja muurahaisista. 1800-luvun lopulla, kuningatar Viktoria julisti meikkaamisen olevan epäsopivaa, koska yleensä vain prostituoidut maalasivat kasvonsa. Tuohon aikaan oli myös kiellettyä käyttää meikkiä ennen avioliittoa, jotta naiset eivät valheellisesti uskottelisi aviomiehelleen olevansa kauniita. Huulipunan teollinen valmistus alkoi vuonna 1915, kun amerikkalainen Maurice Levy kehitti sille nykyisen kaltaisen sylinterimäisen kotelon. 1930-luvun lamavuosina ja toisen maailmansodan aikana huulipuna oli yksi harvoista ylellisyyksistä, jotka länsimaiset naiset soivat itselleen. Huulipunan suosio kasvoi elokuvateollisuuden ansiosta, nopeimmin 1950-luvulla. Tyypillinen huulipuna koostuu monista kemikaaleista, pääasiassa erilaisista väriaineista, öljyistä, vahoista ja pehmittävistä aineista. Daily Mail -lehden (2007) mukaan brittinaiset saavat keskimäärin noin kaksi kilogrammaa kosmetiikkaa ihon kautta imeytyneenä sisäänsä vuosittain. Monissa tuotteissa on myrkyllisiä kemikaaleja. Vahva ehostus rasittaa ihoa ja vanhentaa sitä ennenaikaisesti. (wikipedia)
1954
”Älkää maalatko huulianne – tehkää ne kauniimmiksi Sans égalilla. Räikeästi maalatut huulet ovat miehen kauhistus.
Siksi hän pitää Sans égalista, joka ei tee huulia maalatun näköiseksi”.
(Sans égal-mainos 1957)
1955
Journal of Global Fashion Marketing -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ilmeni, että yli 80 prosenttia kosmetiikkamainosten väittämistä oli epämääräisiä tai valheellisia. Tieteellisten väitteiden osalta vain 14 prosenttia mainosten väittämistä oli tuomariston mukaan hyväksyttävissä. (Suomen Kuvalehti)
Vuonna 1790 saksalainen Johan Friedrich Hackman perusti Viipuriin kauppahuoneen, jonka nimeksi tuli sittemmin Hackman & Co. Kauppahuone oli 1800-luvulla Savon ja Karjalan suurimpia sahateollisuus- ja puutavaraliikkeitä. Viipurin lähelle perustetun aterin- ja hienotaetehtaan tuotannon Hackman siirsi Varkauden lähelle Sorsakoskelle vuonna 1891. Vuonna 1902 aloitettiin edullisten, yhdestä kappaleesta taottavien aterinten valmistus ja vuonna 1924 alettiin valmistaa aterimia ruostumattomasta teräksestä. 1950-luvulla Sorsakosken tehtaan tuotevalikoima laajeni kahvipannuihin, kattiloihin ja muihin keittiötarvikkeisiin sekä putki- ja säiliötuotantoon.
1924
Hackman, joka on nykyään Fiskars Groupin tuotemerkki, on edelleen johtava pohjoismainen aterinasiantuntija. Vuonna 2016 Hackman äänestettiin Suomen kymmenenneksi arvostetuimmaksi tuotemerkiksi vuosittaisessa Brändien arvostus -kyselyssä. (wikipedia, hackman.fi)
1924
"Kiinassa syödään puikoilla suurimmatkin herkut. Meillä käytetään veistä ja haarukkaa. Jos tahdotte veitset ja haarukat parasta laatua, ostakaa meidän valmistamia."
1925
"Puukot ja puukontupet Sorsakosken valmistetta purevat hyvin ja heiluvat komiasti"
"Rakennusosat
valmistetaan taitavien mestarien johdolla kuivina ja tarkasti sopivina.
Kootun puutalon seinärakenne pitää lämpöä paremminkin kuin hirsiseinä,
koska siinä on vähemmän saumojakin. Itse rakennustyömaalla ei tarvitse
kuukausien aherrusta, sillä kun perustus on valmis, kootaan talo
valmiista osista (ilman mitään jätteitä) paikan päällä muutamassa
päivässä ja muutaman miehen voimalla."
1959
Puutalo Oy perustettiin vuonna 1940 tehostamaan teollisten puurakennusten valmistusta. Asuntojen tarve oli suuri, sillä 420 000 Karjalan evakkoa tarvitsi kiireellisesti uuden kodin. Yhtiön muodosti 21 puuteollisuusyritystä ja ensimmäinen tärkeä tehtävä oli organisoida Ruotsin lahjatalojen pystyttäminen, mutta pian saatiin myös oma taloteollisuus käyntiin. Arkkitehdit Jorma Järvi ja Erik Lindroos suunnittelivat ensimmäisen Puutalo Oy:n tyyppitalosarjan. Puutaloja ja parakkeja vietiin ulkomaille, viennissä oli omat talotyyppinsä. Valtaosa viennistä meni Saksaan ja sen liittolaismaihin. Sodan jälkeen Puutalo Oy sai hoidettavakseen koko puutaloteollisuuden sotakorvaukset. Vuonna 1955 Puutalo Oy ja Myyntiyhdistys Puurakenne muodostivat yhteistoimintajärjestö Myyntiyhdistys Puutalon, jonka toiminta loppui vuonna 1979. Puutalo Oy tuotti kaikkiaan yli 300 000 puuelementtitaloa yli 50 maahan ympäri maailman. (berrycom.fi, archinfo.fi)
Vanha juhannustaika: Kun seitsemän kukkaa pannaan tyynyn alle ja toivotaan jotakin, niin toivomus toteutuu.
Uusi juhannustaika: Viedään OTK-laiseen osuusliikkeeseen yleisostokortti ja toivotaan jotain oikein hyvää. Toiveenne toteutuu - saatte ostaa paketin OTK:n Rengas-kahvia.
Karhulan lasitehdas (1889–2009) oli yksi Suomen merkittävimmistä lasitehtaista. Alussa pääpaino oli talouslasissa, jolloin tuotteita olivat muun muassa lampunlasit ja lääkelasit. Vuoteen 1910 mennessä tehtaasta oli tullut talous- ja ikkunalasin johtava valmistaja Suomessa. A. Ahlström Osakeyhtiö osti Karhula Osakeyhtiön osakekannan vuonna 1915. Karhula ehti valmistaa yli sadan vuoden taipaleensa aikana satoja miljoonia lasipakkauksia (= pulloja ja tölkkejä) ja lukuisia muita tuotteita. Suomen viimeisenä pakkauslasitehtaana se vastasi parikymmentä vuotta yksin alan tuotannosta maassa. (wikipedia, visitkotkahamina.fi)
1936
Iittalan lasitehdas perustettiin vuonna 1881. Suurin osa tuotannosta oli silloin yksinkertaista apteekki- ja talouslasia. Vuodesta 1917 Iittalan omisti A. Ahlström Osakeyhtiö, joka omisti myös Karhulan lasitehtaan. Lasitehtaiden tuotteita markkinoitiin yhteisnimellä Karhula-Iittala aina 1950-luvulle saakka. Karhulan ja Iittalan lasitehtaiden työnjakoa alettiin tehostaa 1930-luvulla, jolloin pullojen ja puristelasin tuotanto keskitettiin Karhulaan ja suupuhallettujen tuotteiden tuotanto Iittalaan. Vuonna 2007 Iittala Group siirtyi Fiskars Oy:n omistukseen ja lasitehdas toimii edelleen. (wikipedia, hamewiki.fi)
Suosittujen Otso- ja Karhu-umpioiden tuotanto alkoi Karhulan Lasissa vuonna 1947, ja ne säilyivät tuotannossa vuoteen 1967 saakka, jolloin Karhula lopetti kirkkaan pakkauslasin valmistuksen. Aluksi Otso-umpiossa käytettiin uudenlaista metallista kierrekorkkia, mutta helposti ruostuvat korkit eivät miellyttäneet kuluttajia, ja ne vaihdettiin takaisin perinteisiin lasikorkkeihin, joiden kiristämiseen tarvittiin metallijousi. (meillakotona.fi)
Aalto-maljakko. Kuva: iittala.com
Vuonna 1936 Karhulan lasitehtaalla valmistettiin ensimmäiset Alvar Aallon Savoy-maljakot, jotka tunnetaan nykyään paremmin Aalto-maljakkoina. Vuonna 1937 Pariisin maailmannäytelyssä Suomea edustaneen Aalto-maljakon tuotanto siirtyi Iittalaan 1940-luvulla.
Osakeyhtiö Riihimäki aloitti toimintansa 1910. Toiminimeksi tuli 1939 Riihimäen Lasi Oy. Tehdas valmisti pulloja ja ikkunalasia, taide-esineitä ja talouslasia. Riihimäen lasitehdas oli 1960-luvulle saakka Pohjoismaiden suurin lasitehdas. Tehdas lopetti kaiken käsityönä tehdyn lasin valmistuksen vuonna 1976 ja jatkoi toimintaansa täysautomaattisena pullotehtaana vuoteen 1990.
1929
Puhallettuja ja puristettuja maljakoita valmistui erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla huomattavat määrät, joista suuri osa meni vientiin. Maineeseen on noussut esimerkiksi vuosina 1964–1974 valmistuksessa ollut, Helena Tynellin suunnittelema Aurinkopullo. Pulloa tehtiin siitä lasimassasta, jota uuniin sattui muusta tuotannosta jäämään. Näin pulloa on tehty ainakin 19 eri väriä ja neljää eri kokoa.
Brittiläinen Hillman Motor Car Company perustettiin vuonna 1907. Automerkin omistajina ovat olleet vuosien varrella Rootes Group, Chrysler ja viimeksi Peugeot. Suomessa myytiin Hillman-autoja toisen maailmansodan jälkeisistä vuosista 1970-luvulle saakka. Hillman oli muiden brittiläisten automerkkien ohella erityisen yleinen 1950- ja 1960-luvuilla. Sen myyntimalleja olivat Minx, Super Minx, Imp ja Hunter. Merkkiä edusti vuodesta 1935 Autola Oy, joka 1954 tuli osaksi Wihuri-yhtymää.
1962
1963
1960-luvun lopulla Hillman-merkin maine huononi monivikaisen Imp-mallin myötä niin, että Suomen markkinoilla nimeksi vaihtui Sunbeam. Kansan suussa oli ehtinyt syntyä hokema ”Parempi ilman kuin Hillman.”
Vuonna 1938 Sortavalassa myytiin hienoja Blaupunkt-radioita. Radion lyhytaaltoaluetta oli laajennettu niin, että kuuntelijan ulottuvilla oli kaikki maanosat. Erikoisuutena oli asemanvalintanupin vauhtipyörä sekä "taikasilmä." Tämä oli vuonna 1935 markkinoille tullut signaalin voimakkuutta osoittava elektroniputki, jonka avulla saatiin asema visuaalisesti viritettyä tarkasti oikealle kohdalle.
de.wikipedia.org - Magisches Auge - Stefan Riepl (Quark48)
"Taikasilmä"
1960
"... me vietämme nyt usein tällaista yhteistä perheiltaa, juomme kupin pari hyvää kahvia, keskustelemme ja katselemme televisiota, äidillä on käsityönsä ja lapsetkin ovat enemmän kotona iltaisin."
1960
1960
Blaupunkt GmbH oli saksalainen elektroniikkavalmistaja, joka valmisti äänentoistolaitteita koteihin ja autoihin. Blaupunkt perustettiin vuonna 1923 Berliinissä nimellä ”Ideal”. Aluksi yhtiö valmisti kuulokkeita. Jokainen kuuloke testattiin ja merkittiin laatumerkillä: sinisellä pisteellä (saks. Blaupunkt). Ei mennyt kauan, kun asiakkaat kyselivät ”sininen piste” -kuulokkeita. Vuonna 1938 yhtiö muutti nimekseen Blaupunkt. 1950- ja 1960-luvulla Blaupunkt oli saavuttanut johtavan aseman autoradioissa ja autoradio-tarvikkeissa.
1956
Aurelius AG osti Blaupunktin vuonna 2009 ja siirsi kaiken tuotannon kiinalaisille sopimusvalmistajille. Tuotteiden laatu kärsi ja suurasiakkaat, kuten monet autonvalmistajat, alkoivat hankkia tuotteensa muualta. Vuonna 2016 Blaupunkt ajautui konkurssiin ja koko henkilöstö irtisanottiin. Blaupunktista on jäljellä vain eri valmistajille lisensoitava tuotemerkki. (wikipedia)
1974
Vuonna 1974 Blaupunkt-stereopaketin ostaja sai kaupan päälle Valittujen Palojen LP-kokoelman "Suositut Suomalaiset - Toivelevyjä Yleisön Pyynnöstä" (1973)
Yhdeksän LP-levyn kokoelma sisälsi mm. tällaiset kappaleet:
