Renault Dauphine 1959

1959

"Ranskan autoteollisuuden 1 on ehdottomasti Renault Dauphine. Dauphinessa malli 1960 on merkittäviä uutuuksia, mm. ilmatyynyillä tehostettu AEROSTABLE-jousitus ja takaovissa varmuuslaite, joka haluttaessa estää ovien avaamisen sisältä. Dauphine 1960 on auto, johon ihastutte!"

 Renault Dauphinea valmistettiin vuosina 1956–1967. Auton takana oli 27 hv moottori ja se oli surullisenkuuluisa huonon suorituskykynsä vuoksi. Erikoismalli Gordinissa oli moottorista viritetty lisää 9 hv. Gordinista tuli Suomessa hyvin suosittu. (en.wikipedia, fi.wikipedia)

1965

1960

Gordini-versio versio erottuu ulkoisesti perus-Dauphinesta ainoastaan kylkien Gordini-kromikylttien avulla. Näkymättömiin, teknisiin parannuksiin kuuluu moottorin ohella neliportainen vaihteisto ja nelipyörälevyjarrut. (Moottori-lehti)

Renault Dauphine A Wonderful Piece of Engineering

Renault 4CV 1952

Renault 4CV oli Renault'n vuosina 1946–1961 valmistama automalli. 17 hevosvoiman moottorin iskutilavuus oli 747–760 cm3 ja auton huippunopeus oli n. 95 km/h. Se oli Volkswagen Kuplan inspiroima taloudellinen ”kansanauto”. Pituutta 4CV:llä oli vain 363 cm, joka oli 40 cm vähemmän kuin Kuplalla. Renault 4CV oli ensimmäinen ranskalainen auto, jota myytiin yli miljoona kappaletta. 4CV:n korvasi lopulta Renault 4, jossa oli sama moottori kuin 4CV:ssä ja joka oli myös samanhintainen. (autowiki, wikipedia)

kuva: storm.oldcarmanualproject

kuva: storm.oldcarmanualproject

Renault 4CV une petite merveille

Renault 4CV na jazde zručnosti (1960)

Renault 4CV in Czechoslovakia (1960)

Renault Juvaquatre 1939

1939

Renault Juvaquatre oli vuosina 1937–1953 valmistettu automalli. 3-vaihteista moottoria oli saatavilla 757–1003 cm3 kokoisina, tehon ollessa mallista riippuen 4-6 hevosvoimaa.

Autosta tuli myös pakettiautoversio (Camionnette) jota käytti mm. Ranskan posti. Vuonna 1939 saataville tuli neliovinen sedan ja pakettiautomalliin perustuva farmari. Farmarimallin myöhempiä versioita myytiin nimellä Renault Dauphinoise jonka valmistus lopetettiin vuonna 1960. (wikipedia, autowiki)

Kuva: Wikimedia Commons

Ensimmäinen Renault'n edustaja Suomessa vuosina 1924–1926 oli Autola Oy. 1930-luvulla Renault'n maahantuojana oli Oy Ren-Auto Ab ja vuodesta 1949 Oy Autorex Ab. Vuonna 1989 Autorexin koko osakekanta siirtyi Volvoa tuoneelle Oy Volvo-Auto Ab:lle (nykyisin Bilia Oy).

(esitteet: doria.fi)

"Pieni, mutta terhakka moottori nostaa nopeuden 100 km t:iin, vaunun hillitysti totellessa pienintäkin kädenliikettänne. Se vastaa Teidänkin korkeita vaatimuksianne niin pitkillä rasittavilla matkoilla, kuin keveässä mukavassa huviajelussakin."

Renault Juvaquatre Romaniassa

Renault KJ 1924

Renault Type KJ on vuosina 1923–1924 valmistettu automalli. Louis Renaultin suunnittelema auto esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä vuonna 1923. Se oli halpa ostaa ja halpa käyttää ja se havaittiin myös erittäin luotettavaksi. 15 hevosvoiman mottori vei autoa 70 km tunnissa. (Autowiki)

Renault KJ-1 Tourer 1923 (wikipedia)

Veljekset Louis, Marcel ja Fernand Renault perustivat yhtiön Société Renault Frères 25. helmikuuta 1899. Renault aloitti massatuotantonsa vuonna 1905 saadessaan 250 taksia käsittävän tilauksen. Toisen maailmasodan jälkeen Ranskan valtio pakkolunasti yhtiön ja vuoteen 1956 mennessä Renault oli Ranskan suurin kansallistettu yhtiö, joka työllisti 51 000 ranskalaista. Tehdas valmisti vuosittain 200 000 autoa ja teki 11 miljoonan dollarin voiton yhdessä vuodessa. Renault yksityistettiin vuonna 1996, kun Ranskan hallitus myi 80 prosenttia yhtiön osakkeista.

Maitobaari 1936

1936

Helsingin Mikonkadulla avattiin Valion maitobaari vuonna 1934. Siellä tarjoiltiin maitoa ja viiliannoksia sekä huokeita ruokia. Funktionalismia edustavan sisustuksen oli suunnitellut Elna Kiljander. Neliönmuotoisten pöytien pariksi oli valittu Alvar Aallon pyöreänmuotoiset tuolit ja pallit.

1960

Vuonna 1937 perustettu amerikkalainen Vendo valmistaa mm. juoma- ja välipala automaatteja. Tässä maito-automaatti vuodelta 1960.

1958

Ab Herman Lindell Oy

1923

1923

Helsinkiläisen Aktiebolaget Herman Lindell Osakeyhtiön perusti Herman Lindell (1851–1926) vuonna 1890. Vuoden 1894 Kansakoulun Lehden mainoksessa yhtiön nimi oli Piirustustarpeiden kauppa. Yhtiön toimialana oli konttori-, kirjoitus-, taide- ja piirustusvälineiden sekä konttorikirjojen ja instrumenttien kauppa. Heillä oli "Suurin varasto matemaattisia ja geodeettisia koneita." 

Lyhyempi nimi Oy Lindell Ab tuli käyttöön vuonna 1960.

1926

Toimistotarvikkeiden osuuden kasvu alkoi 1970-luvun lopulla ja sen myötä vuonna 1979 avattiin Lauttasaareen ensimmäinen konttoritarvikkeiden pikatukku, joka oli menestys. Tampereelle pikatukku avattiin 1984 ja Turkuun vuotta myöhemmin. Yritysoston seurauksena Oy Lindell Ab tuli vuonna 2010 osaksi amerikkalaista Staples-konsernia ja nimikin muuttui Staples Finland Oy:ksi. (pörssitieto.fi, uusisuomi.fi)

1927

1928

Veljekset Karhumäki

Esite vuodelta 1936. Kuva: digi.kansalliskirjasto.fi

Karhumäen veljekset aloittivat 1924 lentokoneen rakentamisen kotonaan Keljossa, lähellä Jyväskylää. He rakensivat 1920-luvulla neljä lentokonetta: Karhu 1, Karhu 2, Karhu 3 ja Tiira. Harrastus laajeni pian ilmailualan liiketoiminnaksi. Veljekset Karhumäki -yrityksen toimintaan kuuluivat 1930-luvulla lentokoulutus, yleisölennätykset, lentokoneiden korjaus ja ilmavalokuvaus sekä tilauslennot. Yllä olevassa esitteessä mainittiin: "Toiminimemme on vuodesta 1933 suorittanut ilmavalokuvausta eri puolilla maatamme."

1950

Veljekset Karhumäki Oy aloitti säännöllisen reittiliikenteen de Havilland D.H.89 Dragon Rapide -koneella vuonna 1950. 

Kesäkuusta syyskuun loppuun lennettiin mm. Helsingistä Joensuuhun. Seuraavana vuonna otettiin käyttöön nimi Karhumäki Airways, joka vuonna 1957 päivitettiin kansainväliseen liikenteeseen paremmin sopivaan muotoon KAR-AIR.

1951

Seuraavana vuonna Joensuun reitti jatkui Jyväskylän ja Vaasan kautta Sundsvalliin. Koneena oli amerikkalainen Lockheed L-18 Lodestar.

1954

 Karhumäen tilauslentoliikenne ulottui 1950-luvun alussa Afrikkaan ja Lähi-itään saakka. Vuonna 1954 Karhumäki Airways hankki kolme Douglas DC-3 konetta, jotka siirrettiin Kar-Airille vuonna 1957.

1970

1960-luvun alussa Kar-Airin kone ylitti ensimmäisenä suomalaisena matkustajakoneena Atlantin. Yhtiö ajautui kuitenkin talousvaikeuksiin, ja päätyi vuonna 1963 Aeron omistukseen. Vuonna 1968 Aero Oy muutti virallisesti nimensä Finnairiksi ja lopulta Finnair nielaisi koko Kar-Airin: yhtiöt sulautuivat 1990-luvun puolivälissä.  (wikipedia, veljeksetkarhumäki.fi)

Tässä videokoosteessa näkyy Karhumäen vesilentokone Karhu -48 “Tavi.” Filmikatkelmat: YLE Elävä arkisto. Musiikin olen säveltänyt itse (Juhani K, Youtubella: SDGforever1) ja esitän sen Yamaha Digital Workstationilla.

Vanhoja ajoneuvoja

1888

Seidel & Naumann oli Dresdenissä vuonna 1868 perustettu ompelukoneita, kirjoituskoneita, polkupyöriä ja moottoriajoneuvoja valmistanut yritys. Tässä yhtiön kaksi- ja kolmipyöräiset polkupyörät vuodelta 1888. Oikealla Heinrich Kleyerin vuonna 1886 markkinoille tuoma matala Adler polkupyörämalli, vastakohtana tuolloin vielä tavallisille korkeille pyörille.

1911

Vuonna 1860 perustettu Osakeyhtiö Spennert "valmistaa ja pitää varastossaan kevyitä, lujarakenteisia ja mukavia kesä- ja talviajoneuvoja, valjaita, ajo- ja tallivälineitä. Matkavälineitä, nahkakorutavaroita ja laukkuteoksia

runsain määrin."

1911

Brittiläinen Carters (J&A) Ltd valmisti pyörätuoleja ja muita liikkumisen apuvälineitä vuodesta 1845. Tällaisia tarvittiin mm. ensimmäisen maailmansodan sotainvaliideille.

1911

Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiö tunnettiin sittemmin nimellä Oy Tampella Ab. Höyryvetureiden valmistus alkoi 1898, kun Valtionrautatiet tilasi yhtiöltä 40 veturia. Vuoteen 1957 mennessä, jolloin vetureiden tuotanto päättyi, Tampella oli valmistanut yli 900 veturia. (wikipedia)

1912

Berliiniläinen Cyklon Maschinenfabrik valmisti kolmipyöräistä Cyclonettea vuosina 1902-1922. Ajoneuvon kaksisylinterinen kuuden hevosvoiman moottori sijaitsi etupyörän päällä.

1919

Tätä kolmepyöräistä sähköajoneuvoa valmistettin Ranskassa vuosina 1919-1924.

1946

Davis Motorcar Company oli amerikkalainen, Glenn Davisin perustama kolmipyöräisiä ajoneuvoja valmistava yritys. Vuosina 1947-1948 toiminut yritys valmisti vain 13 ajoneuvoa. (suarezweb.com)

kuva: suarezweb.com

Asbesti

1929

Asbesti on kuitumateriaali jota käytetään muun muassa tulenkestävänä eristeenä ja sidosaineena. Aine on terveydelle erittäin vaarallista. Asbesti kerääntyy pysyvästi keuhkoihin, ja aiheuttaa vaarallisia parantumattomia hengityselinsairauksia, jotka ilmenevät vasta vuosikymmenten jälkeen altistumisesta. Suomessa asbestia on käytetty rakentamisessa 1920–1990-luvuilla. Asbestin käyttö kiellettiin kokonaan vuonna 1994. (wikipedia. bestlab.fi)

1926

Suomen Mineraali Oy oli suomalainen vuosina 1917–1959 toiminut kaivosyhtiö ja rakennustarvikevalmistaja.

Suomen Mineraalin esite 1931

Suomen mineraalin esite 1931

Väritelevisio

1970

"Salora Finlandiassa on 67 transistoria ja lisäksi 2 mikropiiriä. Suorakulmainen 22 tuuman kuvaruutu näyttää lähetetyn kuvan ja filmitekstit kokonaisuudessaan. Osittainen yksikkörakenne irroitettavine piirikortteineen supistaa huoltotoimenpiteet minimiin. Huomatkaa: Salora Finlandialla voitte katsoa myös mustavalkoiset lähetykset."

1970

"Tänään istutte mielituolissanne ja Telefunken PALcolor tuo elokuvat kotiinne. Ja mikä nautinto. Nähdä kaikki väreissä! Luonto. Vihreät laaksot. Virtahevot ja kirahvit. Sinivuokot ja perhoset. Ja kaikki ihmiset. Entisaikojen daamit krinoliineissa, intiaanit sulkapäähineissä. Hipit kukkaisvaatteissa. Pariisin naiset mineissä ja makseissa. Kaikki väreissä! Nähkää!"

1975

"Finlux väritelevision takana on yksi maamme suurimmista teollisuusyhtymistä - Lohjan Kalkkitehdas Oy, jolla on yksi maamme uusimmista elektroniikka- ja televisiotehtaista."

1972

Yleisradio aloitti säännölliset televisiolähetykset 1.1.1958 nimellä Suomen Televisio. Suomessa ensimmäinen ohjelmallinen väri-tv:n koelähetys oli presidentti Urho Kekkosen uudenvuodenpuhe 1.1. 1969.

11.10.1969 eräässä päivälehdessä oli uutinen värilähetyksistä: "Säännölliset väritelevisiolähetykset alkavat Suomessa parin, kolmen vuoden kuluessa. Värikoelähetyksiä on Yleisradion verkossa tällä erää 2-5 tuntia viikossa. Väri-tv:tä on sanottu ylellisyysesineeksi - katsominen on noin kolme kertaa kalliimpaa kuin musta-valkoisena. Samoin on sanottu ettei kuva ole vielä teknisesti riittävän hyvä."

Tuohon aikaan television katseluun piti ostaa postista TV-lupa. Värilupa oli kalliimpi kuin musta-valkoisen lupa. Väritelevisio yleistyi 1970- ja 1980-luvuilla siten, että yli puolella Suomen kotitalouksista oli väritelevisio 1980-luvun alkupuolella.