1900-luvun alkupuolella pyykinpesu oli raskasta työtä. Ensin pyykit vietiin käsipelillä pesupaikalle ja kannettiin vedet kaivosta. Seuraavaksi liotettiin likapyykit, joskus yli yönkin. Pyykkiä hangattiin puhtaaksi käsin pesuvedessä tai käytettiin pyykkilautaa, jota vasten likaisia vaatteita hangattiin. Pesuaineena käytettiin itse keitettyä saippuaa ja lipeää. Tämän jälkeen pyykki keitettiin muuripadassa ja huuhdeltiin useaan kertaan. Kesällä huuhtelu hoitui järven tai meren rannassa, mutta talvella se tehtiin avannossa. Lopuksi pyykit väännettiin käsin kuiviksi ja ripustettiin naruille kuivumaan.
Pesua helpottamaan kehitettiin myös pesumäntiä ja käsin pyöritettäviä pesutynnyreitä. Myöhemmin niissä saattoi olla myös sähkömoottori, joka pyöritti rumpua.
Ei pesukone, vaan pesumäntä eli imusuppilo - 1935
Pesutynnyri Pyykki-Maija. Kuva: finna.fi, Salon historiallinen museo.
1958
Upo pulsaattoripesukoneet 1956
Ensimmäiset sähköiset pulsaattoripesukoneet tulivat Suomeen 1950-luvulla. Koneen toiminta perustui sisäseinässä olevaan pulsaattoriin, joka korvasi raskaan hieromisvaiheen pyörittämällä vaatteita pesuliuoksessa. Pulsaattorikoneiden käyttöön liittyi kuitenkin vielä paljon käsityötä, pesuvedet lämmitettiin erikseen padassa ja nostettiin ämpärillä koneeseen, huuhteluvedetkin vaihdettiin itse. (meillakotona.fi, kansallismuseo.fi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti