Laatikkokamera Gevabox 1951

Sveitsiläisestä lehdestä 1951

Gevabox on saksalaisen Herman Wolf GmbH:n valmistama laatikkokamera. Niitä valmistettiin vuosina 1951-1954 belgialaiselle Gevaertille. Kamerassa käytetään rullafilmiä 120/620/B2, ja kuvakoko on 6x9cm. Gevaboxissa on kaksi etsintä, erikseen pysty ja vaakakuvia varten.

Gevaboxilla vuonna 1964 otettu kuva: Juhani K mielipuuhassaan.

 

1951

Hollantilaisessa lehdessä mainostettiin vuonna 1951 Gevaboxin pakkausta, jossa oli kameran lisäksi salamalaite, 3 filmiä ja 4 salamavalolamppua.

Kuva: flickr, nimimerkki Alfred

 Laatikkomallisia rullafilmikameroita alettiin valmistaa 1800-luvun lopulla. Nämä olivat kevyempiä ja kätevämpiä kuin aiemmat levykamerat. Rullafilmilaatikoissa filminsiirto tapahtuu nuppia kiertämällä ja siirron aikana on katsottava kamerassa olevaa ikkunaa, josta näkyvät filmin paperikääreeseen painetut numerot. Rullafilmien mukana alkoi laatikkokameroiden suurtuotanto, melkein jokainen kameratehdas alkoi niitä tuottaa.
(valokuvataiteen museo)

Bacimycin 1961

"Mätäkuun lomavarustukseen kuuluu parantava Bacimycin-voideputki." 

Bacimycin oli bakteerien aiheuttamien ihotulehdusten hoitoon tarkoitettu antibioottivoide. Tuotenimi ei ole enää Suomessa käytössä. Orionin vastaava nykyään myynnissä oleva tuote on nimeltään Bacibact. Kummassakin on vaikuttavina aineina antibiootit basitrasiini ja neomysiini. Ainakin Norjassa on vielä myynnissä Bacimycin - voidetta.

* * *

Mätäkuu on loppukesästä oleva kuukauden pituinen ajanjakso, noin 23. heinäkuuta - 23. elokuuta. Ennen kylmälaitteiden keksimistä tämä vuoden kostein ja kuumin aika sai elintarvikkeet pilaantumaan nopeammin kuin tavallisesti. Kokemuksen ja tutkimuksenkin mukaan myös haavat tulehtuivat helpommin kuumassa ja kosteassa ilmassa.
Suomessa käsitteen mätäkuu otti käyttöön jo Mikael Agricola. Mätäkuu oli merkittynä suomalaisiin almanakkoihin aina vuoteen 1995 saakka. (wikipedia)

YLE elävä arkisto: Lehmät lypsivät piimää mätäkuussa 1966.

Silitysrauta 1888

1888

n. 1899

 Vanhat silitysraudat olivat onttoja ja täytettiin kuumilla hiilillä. Toiset olivat muutaman kilon painoisia rautakappaleita, jotka kuumennettiin puuhellan päällä. Niissä saattoi olla irrotettava kahva, joka laitettiin paikoilleen vasta raudan kuumennuttua ja silitystyötä aloitettaessa.
Amerikkalaisen Mary Florence Pottsin keksintö oli kuumentaa monta rautaa kerralla ja ottaa irtokahvalla aina uusi kuuma rauta käyttöön jäähtyneen tilalle.

Kuva: wikipedia

”Silitysraudassa on uuni, minnekä laitetaan puita ja sytytetään palamaan rautaa kuumennettaessa. Raudassa savutorvi, josta savu pääsee ulos. Voidaan kuumentaa myös hiilillä.” (Teksti räätäli Juho Aaltosen museokokoelmasta.)

1953 - kuva: historyworld.co.uk

Tämä silitysrauta kuumenee parafiinin palaessa. Koska se ei tarvitse sähköä, se on maino matkakäytössä. Mainoksessa innostetaan ostamaan tämä silitysrauta Britannian kuningattaren Elizabeth II kruunajaisvuoden kunniaksi.

1951 - kuva: historyworld.co.uk

Ensimmäiset sähkön avulla lämpiävät silitysraudat tehtiin jo 1800-luvulla. Tässä ompelukoneistaan tunnetun Singerin sähkösilitysrauta.

Pauligin pakasteet

Paulig Topsy - jäätelö 1961

Paulig tunnetaan nykyään lähinnä kahvista ja mausteista. Vielä 1980-luvulla saatavilla oli myös Pauligin pakasteita.

Paulig pakasteita 1972

 Paulig lähti ensimmäisenä pohjoismaisena yrityksenä raivaamaan tietä teolliselle pakastamiselle. Vuonna 1942 Herttoniemeen oli valmistunnut Pohjoismaiden ensimmäinen syväjäädytettyjä elintarvikkeita valmistava tehdas, joka pakasti tuotteita aluksi Suomen puolustusvoimien käyttöön. Ruokia kutsuttiin syväjäädytetyiksi tuotteiksi. Nimi todettiin kuitenkin liian vaikeaksi, joten aiheesta päätettiin järjestää nimikilpailu suomalaisten keskuudessa. Nimikilpailun voitti sana "pakaste."

Paulig jäätelökakku 1971

"Hyvä vihje teille, jolla ei ole kotipakastinta: tilatkaa ajoissa Pauligin jäätelökakku jäätelöä myyvästä lähibaaristanne ja hakekaa se sieltä tarjoilupäivänä!"

Vihannesten ja valmisruokien lisäksi Pauligin pakastevalikoimissa oli tietysti myös jäätelöä. Paulig luopui pakasteliiketoiminnastaan 1980-luvun lopulla. (paulig.fi)
Näin syntyy jäätelö. Lyhytfilmi jäätelön valmistuksesta Pauligin jäätelötehtaalla 1980-luvun puolivälissä. (Yle elävä arkisto).

Fenno radio 1955

1955

1956

Loitsu, Kaiku, Sointu, Seppo, Kontio, Jehu... 1950-luvun kotimaisilla radioilla oli tutuilta kuulostavat nimet. Fenno Kontio oli tyylikäs huonekalu, ns. kaappiradio, jossa vasemman oven takana oli radio ja oikean oven takana levysoitin. Vuonna 1956 sen hinta oli 108 000 markkaan ja vuotta myöhemmin 99 000 kuten alla olevasta mainoksesta ilmenee. Sen sijaan Sepon hinta oli pysynyt samana.

1957

Helsinkiläinen Oy Fenno-Radio Ab perustettiin vuonna 1924. Sen toimialaksi määriteltiin "Radiolaitteiden ja kaikenlaisten lisälaitteiden valmistus ja vähittäis- sekä tukkukauppa, sisältäen myös konsultoinnin ja agentuuritoiminnan." Aluksi tehtiin paristovastaanottimia, sitten vuonna 1930 ensimmäiset sähköverkkoon liitettävät vastaanottimet.
Vuonna 1935 tuli kumppaniksi Philips-konserniin kuuluva belgialainen Siera NV ja vuonna 1961 Philipsistä tuli Fenno-Radion suurin omistaja. Helsingin Vallilaan rakennetun tehtaan nimeksi muutettiin Oy Terate AB (=Televisio-Radio-Tehdas) ja siellä aloitettiin Philips-televisioiden kokoaminen 1950-luvun lopulla. Tehdasta kehitettiin 1960-luvulla yhdeksi Philipsin EFTA-maiden valmistuskeskuksista.
Tuotemerkki Fenno lopetettiin vuonna 1970 ja sen tilalle tuli Dux. Televisioiden valmistus lopetettiin vuoden 1970 alusta. Päätuotteet olivat sen jälkeen HiFi-stereolaitteet, kaiutinkotelot ja radio-kasettinauhurit. Vuonna 1974 Teraten toiminta päättyi ja se fuusioitiin Philipsiin. Lopulta vuoden 1981 toukokuussa Philips lopetti radioalan tuotannon Suomessa.
 (Tiedot pääasiassa Suomen Radiohistoriallisen Seuran sivuilta: radiohistoria.fi)

 

Fenno-mainoksia vuodelta 1961. Kaappimallisessa, puusta valmistetussa TV-kalusteessa oli kätevät ovet, jotka sattoi kääntää ruudun eteen. Ne voitiin myös lukita, etteivät lapset pääse käpälöimään kallista laitetta.

Kuorma-autoja 1928

"Speed Wagon sopii mitä erilaisimpien kuljetustehtävien suorittamiseen. Sen ottama tila ei ole suurempi kuin hevosen rattaineen, mutta sen voima on 50-kertainen. Sen voima ja nopeus ovat ehtymättömät. Ei mikään muu amerikkalainen auto kestä niin kauan kuin REO - ei ainoakaan!"

Ransom E. Oldsin perustama REO Motor Car Company valmisti Yhdysvalloissa autoja ja kuormureita vuosina 1905 - 1975. Reo Speedwagon tuli markkinoille vuonna 1915.
Maahantuojana oli Pohjoismainen Autotuonti, jolla oli pääkonttori Turussa, haaraliike Helsingissä, sekä asiamiehiä useilla muilla paikkakunnilla. 

"Liikkeen harvinaisen menestyksen selittää se, että toiminimen valitsema automerkki REO on todellakin parhaita ja kestävyydessään vertaansa vailla."

Amerikkalaisen hautaus-urakoitsijan, huonekalujen ja vaunujen valmistajan William N. Brockwayn vuonna 1851 perustama yritys ryhtyi valmistamaan kuorma-autoja vuonna 1912. Tehdas toimi vuoteen 1977 asti.

Vuonna 1917 perustettu Korpivaara & Halla edusti aluksi Fordia ja General Motorsia, mutta alkoi 1920-luvulla myydä Studebaker-merkkisiä henkilö-, kuorma- ja linja-autoja sekä Brockway-merkkisiä kuorma- ja linja-autoja. Korpivaara Oy myytiin vuonna 1984 Amer-yhtymälle.

"Chandler vaunujen insinöörit ovat keskeytymättömässä työssä." Voi raukkoja! Mitähän ammattiliitto tällaiseen sanoo? The Chandler Motor Car Company toimi Yhdysvalloissa 1910 ja 1920 -luvuilla. Tuotanto oli suurinta vuonna 1927, jolloin valmistettiin 20 000 autoa. Vuonna 1929 yhtiön osti sen kilpailija Hupp Motor Car Company.

 Kovasti muistuttavat Chandler ja Stewart pikavaunu toisiaan. Onkohan mainoskuvissa käynyt jokin sekaannus? Stewart Motor Corporation toimi Amerikassa vuosina 1912-1942.

Chandlereita ja Stewarteja toi maahan Suomalainen Osakeyhtiö Daimler-Mercedes. Yhtiön toimialana oli "automobiilejä ja tarvikkeita." Pääkonttori oli Helsingissä ja sivuliike Viipurissa.

The Federal Motor Truck Company toimi USA:ssa vuosina 1910-1959.

 

RCA magneettinauhoja 1960-luku

 

Tällaisia magneettinauhoja käytettiin kelanauhureissa. Näitä RCA:n nauhoja oli saatavilla sekä viiden että seitsemän tuuman keloilla. Nauhan pituudesta ja käytettävästä pyörimisnopeudesta riippuen näille nauhoille saattoi tallettaa 16 minuutista 4 tuntiin puhetta tai musiikkia.

Radio Corporation of America (RCA) oli yhdysvaltalainen vuosina 1919–1986 toiminnassa ollut radiolaitteita valmistanut yritys. Tuotevalikoimaan kuului radioitten lisäksi mm. radioputket, äänilevyt, levysoittimet, nauhurit ja magneettinauhat, televisiot ja TV-asemien laitteistot.

RCA kelanauhuri vuodelta 1959

Magneettinauhoja sai myös valmiiksi äänitettyinä. Yllä olevassa vuoden 1964 mainoksessa on tarjolla klassista ja kevyttä musiikkia.

Näitä valmiiksi äänitettyjä stereofonisia magneettinauhoja myytiin vuonna 1967. Kullekin nauhalle oli tallennettu kahden LP:levyn musiikki. Tässä esimerkkejä valikoimasta:

 Chet Atkins: Cast Your fate To the Wind (1967) 

Peter Nero: Tijuana Taxi (1967)

The Monkees: I'm a Believer (1967)

Los Indios Tabajaras: El Reloj (1965)

Dusty Springfield: The Look Of Love (Casino Royale) (1967)

 

Henry Mancini: Something Loose (1967)

Kelanauhoista lisää täältä (Tonfix).