Kantopommi 1928

1928

"Kantopommit ovat joka talossa tarpeen kaikenlaisiin raivaustöihin. Koetelkaa kantopommeja niin tulette aina käyttämään niitä."

Kuokan, kankien ja hevosten avulla tehtyyn uudisraivaukseen saatiin helpotusta, kun 1920-luvun alussa Suomen forsiitti-dynamiitti osakeyhtiö (nykyinen Forcit) toi myyntiin kantojen ja kivien murtamiseen tarkoitetut kantopommit.

Kuva: kemianteollisuus.fi

Yhtiö oli perustettu Hankoon jo 1896. Forcit on nykyisin merkittävä räjähdevalmistaja ja louhinta-alan toimija sekä Suomessa että Skandinaviassa. Sillä on tuotantolaitokset Hangossa ja Vihtavuoressa. (kemianteollisuus.fi; forcit.fi)

Fiskars - muutakin kuin sakset

Yhtiön alkuna oli rautaruukki, jonka hollantilainen Peter Thorwöste perusti pieneen Fiskars-nimiseen kylään 1649. Alkuvuosien tuotteisiin kuuluivat naulat ja kuokat. Saksien valmistus alkoi 1832. Auranvalmistus oli suurimmillaan 1930-luvulla, kaikkiaan auroja tehtiin yli miljoona. Vuonna 1912 esitelty Kymppi-niminen aura oli niistä kaikkein tunnetuin.

USA - 1972

 1960-luvulla tehtiin monia muovituotteita, myös ensimmäiset ergonomiset muovikahvaiset sakset. Näitä Olof Bäckströmin suunnittelemia oranssikahvaisia saksia on myyty vuodesta 1967 alkaen vuoteen 2010 mennessä yli miljardi kappaletta.

1966

"Fiskars hiustenkuivaajan käyttö on hiuksianne miellyttävää. Uudentyyppinen muovihuppu jakaa kuivausilman tasaisesti kampauksenne eri kohtiin. Suuttimella voidaan hiuksille antaa kevyt paikalliskuivaus. Fiskars hiustenkuivaajalla voidaan kuivata tukka ja kynsien lakka samanaikaisesti, sillä pienestä lämminilma-aukosta virtaava kevyt ilma kuivattaa kynnet nopeasti."

 Tuotevalikoimaan on vuosien varrella kuulunut mm. kodinkoneita, sähköalan muovikoteloita, alumiiniveneitä jne. Fiskarsin ostaessa Iittalan vuonna 2007 konsernin tuotevalikoimaan tulivat myös Arabian ja Hackmanin astiat.
Samoin vuodesta 2015 lähtien The Royal Doulton - astiat, joita suosii eräs tietty Hyacinth Bucket (lausutaan “Bouquet” = bukee).

Hattu 1930

"Ostakaa uudeksi syyshatuksenne kotimainen, kestävä, muodinmukainen ja pukeva hattu!"

Silfverbergin & Wecksellin Yhdistetyt Hattutehtaat Oy syntyi vuonna 1901 kun hatuntekijä Johan Wecksellin hattuvalmistamo (vuodesta 1828) ja K. G. Silfverbergin
hattuvalmistamo (vuodesta 1877) yhdistettiin. Hattutehdas toimi vuoteen 1970 saakka viimeksi vuodesta 1967 nimellä Oy Silveks Ab. 

Minäkin hankin juuri kotimaisen syyshatun. Kestävä se varmaan on mutta liekö niin muodinmukainen ja pukeva. Minua se kuitenkin miellyttää.

* * * * *
Hattumuotia menneiltä vuosilta: 

1886

1908 - Kuva: historyworld.co.uk

1925 - Kuva: historyworld.co.uk

1954 - Kuva: historyworld.co.uk

1921

1970-luvulta. Valmistetaan edelleen.

Mono kengät 1939

1939

"Joinakin hetkinä tunnette itsenne rajattoman väsyneeksi ja ärtyneeksi. Tarpeellisen vastapainon löydätte tähän MONOILUSTA." 

Suosittelen tätä lääkärin neuvoa kaikille. Kävely on ainoa liikunnan laji jota harrastan. Jaloissani on kuitenkin Monojen sijaan Sievit.

1952

 "Helle - MONOT on suunniteltu lepuuttamaan jalkojanne."

Monot muistetaan parhaiten hiihtokengistä, mutta Lahden Saapas- ja Lapikasteollisuus Oy valmisti myös muitakin Mono -nimisiä kenkiä.

Liperiläinen Jussi Mononen perusti Lahteen kenkämyymälän 1921 ja kenkätehtaan 1926. Yhtiön nimi oli Lahden Saapas- ja Lapikasteollisuus Oy. Yhtiö järjesti vuoden 1932 marraskuussa nimikilpailun, jotta kaikille sen tuotteille saataisiin yhteinen nimi.  Sanomalehti-ilmoitukseen tuli 1339 vastausta joissa nimeksi ehdotettiin mm. Eho, Maine, Varma, Sisu, Mainio, Voitto, Kesto,  Ihanne, Salpaus, Luja, Paras, Lastu, Esa, Pito, Iki, Aito ja Huippu. Muutamat ehdottivat nimeksi Mono. Riihimäkeläinen konttoristi  Laine perusteli ehdotustaan näin: "Nimi on muunnelma kreikkalaisesta sanasta Monos = yksi, ainoa. Nimi ”Mono” ollessaan tavaran nimenä  sisältäisi niinollen ajatuksen tuotteen yksinäisestä, erillisestä asemasta markkinoilla." Tämä kelpasi raadille, olihan se myös lyhennys Jussi Monosen nimestä.
 

Sittemmin nimi vakiintui arkikielessä niin, että kaikenlaisia hiihtokenkiä alettiin nimittää monoiksi. Lahdessa toimii edelleen Monosen suvun kenkäkauppa, nyt nimeltään Kenkientalo Mononen.

Kenkientalo Mononen Lahdessa. Kuva Google elokuu 2017.

Rover ja Sininen juna 1930

Vuonna 1930 Rover Light Six -auto ajoi kilpaa Sinisen junan kanssa. Kaksi ensimmäistä yritystä epäonnistui, mutta kolmannella kerralla Rover voitti sen 20 minuutilla. Matka St.Raphaelista Calaisiin oli 1200 km. Emme kuitenkaan ole nyt kiinnostuneita Roverista vaan Sinisestä junasta.

Sininen juna lähdössä Pariisin Gare de Lyon asemalta 1926

 Sininen juna (Calais-Mediterranée Express eli Le Train Bleu) oli kuuluisa ranskalainen luksusluokan yöpikajuna Calais’sta Ranskan Rivieralle. Juna aloitti liikennöintinsä talvikautena 1886/1887. Brittiläiset rikkaat ja kuuluisuudet matkustivat sillä suosittuihin Etelä-Ranskan lomakeskuksiin. Aikataulut oli sovitettu niin, että noustuaan brittiläiseen junaan Lontoon Victoria-asemalla klo 15 ja vaihdettuaan Ranskassa Calais-Mediterranée Express -junaan, matkustaja oli perillä Nizzassa seuraavana päivänä klo 19.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen (1922) reitille saatiin siniset teräsrakenteiset makuuvaunut, joista juna sai lisänimensä. Alkujaan junassa oli vain ensimmäisen luokan vaunuja. Vuonna 1936 ranskalaiset saivat kahden viikon palkallisen vapaan. Silloin junaan liitettiin myös toisen ja kolmannen luokan makuuvaunuja, jotta lomalaiset pääsisivät Etelä-Ranskan lomakohteisiin.

Vuodesta 1938 junaa operoi Ranskan kansallinen rautatieyhtiö SBFC (Société nationale des chemins de fer français) ja junasta tuli tavallinen yöpikajuna.
Toinen maailmansota keskeytti jälleen liikennöinnin ja sen alkaessa uudestaan vuonna 1949 junan nimeksi tuli virallisesti Le Train Bleu, Sininen juna.
1980-luvulla nopeat TGV-junat syrjäyttivät vähitellen yöpikajunia ja vuonna 2003 Sininen juna ajoi viimeisen matkansa.

Sininen juna Calaisin satamassa vuonna 1926.

Kuuluisa juna on ollut innoittajana mm. seuraaviin asioihin:
Agatha Christie kirjoitti tarinan Sininen juna (The Mystery of the Blue Train, 1928). 
Ranskalaiset Pierre Boileau ja Thomas Narcejac julkaisivat vuonna 1965 jännitysnovellien kokoelman, jonka perusteella Ranskan televisio filmasi TV-sarjan Le train bleu s'arrete 13 fois (Sininen juna pysähtyy 13 kertaa). 
Vuonna 1963 avattiin Pariisin Gare de Lyonin asemalle ravintola Le Train Bleu. 
Ranskalainen Darius Milhaud sävelsi baletin Le train bleu vuonna 1924.
Ranskalainen laulajatar Marie-José levytti vuonna 1959 kappaleen Un train bleu dans la nuit

Idän pikajuna - Orient Express

1891

Idän pikajuna (Orient Express) on kuuluisa yöpikajuna, joka kulki vuosina 1889 - 1977 Pariisista Istanbuliin. Juna saavutti mainetta korkeatasoisella palvelullaan ja ravintolallaan. Sillä matkustivat niin kuninkaalliset, aateliset, diplomaatit kuin liikemiehetkin.

1896

Vuonna 1889 Express d'Orient lähti Pariisista Gare de Strasbourg -asemalta (nykyisin Gare de l'Est) joka ilta kello 18:25 ja oli perillä Konstantinopolissa (nykyisin Istanbul) kolmen yön kuluttua kello 16:00. Matka aika oli siis 67,5 tuntia ja reitin pituus 2740 km. Reitti on vaihdellut vuosien mittaan, liikennöinti on keskeytynyt sotien ajaksi, eikä pääteasema ole aina ollut Istanbul. Lontoon Victoria-asemalta oli myös järjestetty junavuoro kanaalin ylityksineen Calais'iin, josta oli suora yhteys Pariisiin sopivasti Orient Expressin lähtöön.

Postikortti vuodelta 1900

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Simplon Orient Express kulki eteläistä reittiä Pariisista Lausanneen, Milanoon, Venetsiaan, Triesteen, Belgradiin ja Istanbuliin.
Vuonna 1929 paluumatkalla oleva juna juuttui lumikinokseen viideksi päiväksi kuljettuaan 130 km Istanbulista. Tämä tapahtuma innoitti Agatha Christietä kirjoittamaan tarinan Murder on the Orient Express vuonna 1934. Junasta on kirjoittanut myös mm. Graham Greene (Idän pikajuna) ja Paul Theroux (Suuri junamatka).

Orient Express 1920-luvulla Sveitsissä.

Esperanto 1957

1957

Esperanto on luonnollisiin kieliin perustuva keinotekoinen kansainvälinen apukieli, jonka loi Ludwig Lazar Zamenhof 1880-luvulla Puolassa. Uusi kieli, jonka ensimmäinen oppikirja ilmestyi vuonna 1887, luotiin indoeurooppalaisten kielten sanavaraston pohjalta, mutta päämääränä oli, että se olisi helposti opittava. Kielioppi sisältää mahdollisimman vähän poikkkeuksia.

"Esperanton perimmäinen ajatus on: puolueettomalta kielelliseltä pohjalta poistaa esteet heimojen väliltä ja totuttaa kaikki ihmiset näkemään lähimmäisessään vain ihmisen ja veljen."  (L.L. Zamenhof)

Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä esiteltiin myös esperantoa jonka harrastus oli tuolloin jo levinnyt laajalti Euroopassa. Seuraavina vuosina esperanto-liike levisi ympäri maailman. Vuonna 1905 maailmalla julkaistiin jo 27 esperantonkielistä aikakauslehteä. Vuonna 1908 perustettiin Universala Esperanto-Asocion (UEA), esperanton maailmanjärjestö, jolla on nykyään jäseniä noin 120 maasta.

Vilho Setälän Esperanto-kurssivihko 1954

Nykyään maailmassa 10 000 henkilöä puhuu esperantoa sujuvasti ja käyttää sitä usein, 100 000 henkilöä osaa käyttää esperantoa suulliseen ja kirjalliseen viestintään melko hyvin ja 1 000 000 henkilöä ymmärtää kirjoitettua esperantoa tyydyttävästi. Tarvetta esperanton kaltaiselle kansainväliselle yleiskielelle on kuitenkin vähentänyt englannin kielen nouseminen yhä selvemmin maailmanlaajuisen yleiskielen asemaan.

kuva: Kuopion matkailupalvelu

Bonvenon al Kuopio. Esperantonkielinen matkailumainos Kuopiosta vuodelta 1972.

Esperanton ympärille on syntynyt maailmanlaajuinen yhteisö, jonka jäsenet kokoontuvat vuosittain. Suomi saa esperanton maailmankongressin isännöitäväkseen neljännen kerran. Universala Kongreso de Esperanto järjestetään Lahdessa 20.–27.7.2019. Kongressi on järjestetty Helsingissä vuosina 1922 ja 1969 ja Tampereella vuonna 1995.

 

Joulukuussa 2001 aloitettiin Vikipedio, Wikipedian esperantonkielinen versio. Toukokuussa 2016 artikkeleita oli jo noin 220 000.

Esperantosta lisää täältä.