1800-luvun puolesta välistä alkaen lähetettiin sanomia sähkölennättimen avulla. Teksti lähetettiin kirjain kirjaimelta ns. Morsen akkosina, sähköisinä pulsseina lennätinkaapelia pitkin. Samaan aikaan useat keksijät kehittivät puheen siirtoa kaapelia pitkin. Menestynein näistä oli skotlantilaissyntyinen Alexander Graham Bell joka patentoi telefoniksi kutsutun laitteen vuonna 1876.
Ensimmäiset tällaisten puhelimien yhteydet olivat kahden puhelimen välisiä. Vuonna 1878 käyttöön tulleet käsivälitteiset puhelinkeskukset mahdollistivat usean puhelinliittymän toimimisen samassa puhelinverkossa. Kun soittaja avasi puhelimen, keskus vastasi ja yhdisti puhelun pyydetylle vastaanottajalle.
Käsivälitteinen puhelinkeskus 1925
Puhelinverkon kasvaessa keskusten ja puhelunvälittäjien lukumäärä lisääntyi. Käsin välitetty puhelu oli myös tietoturvariski. 1900-luvun alussa puhelunvälittäjän operoimat keskukset korvattiin vähitellen automaattisilla järjestelmillä. Puhelimet varustettiin pyöritettävällä numerovalintalevyllä, jonka avulla soittaja itse valitsi haluamansa puhelinnumeron.
1920
Suomen ensimmäinen puhelinlinja rakennettiin Helsinkiin vuoden 1877 lopulla ja ensimmäinen käsivälitteinen puhelinvaihde otettiin käyttöön vuonna 1882 Turussa. Ensimmäinen automaattinen puhelinkeskus otettiin käyttöön Helsingissä vuonna 1922. Kaukopuhelut automatisoitiin kuitenkin vasta 1960–1970 -luvuilla. Vuonna 1993 Suomen kotitalouksista 94 prosentilla oli käytössään ainakin yksi lankapuhelin. Matkapuhelimen käyttö yleistyi Suomessa 1990-luvun jälkipuoliskolla ja vuonna 2019 lankapuhelinliittymiä oli enää runsaat 300 000. Näistä suurin osa oli yrityskäytössä. (wikipedia, tilastokeskus, taloussanomat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti