BEA ja BOAC - lentoyhtiöt 1951

1951 (www.historyworld.co.uk)

British Airwaysin edeltäjät olivat valtiollinen British European Airways (BEA) joka perustettiin 1946, sekä 1939 perustettu British Overseas Airways Corporation (BOAC). Nimensä mukaisesti BEA lensi Euroopan reittejä ja BOAC taas kaukoreittejä. BEA lensi sotien jälkeen myös Malmin kentälle Helsinkiin. Douglas DC-3 koneen reitti tänne kulki Amsterdamin, Kööpenhaminan ja Tukholman kautta.

1951 (www.historyworld.co.uk)

1952 (www.historyworld.co.uk)

Vuonna 1952 DC-3 koneita korvaamaan tuli Airspeed Ambassador, joita BEA kutsui lisänimellä "Elizabethan", vastakruunatun kuningattaren kunniaksi. Kaksimoottoriseen ylätasokoneeseen mahtui 47 matkustajaa.

Airspeed Ambassador 1961 (Wikipedia)

1957 (www.historyworld.co.uk)

 Vuonna 1953 BEA sai nelimoottorisia Viscount 701 - koneita.

Koneeseen mahtui 40-47 matkustajaa, myöhemmän muutoksen myötä jopa 63.

Vuoden 1957 mainoksen mukaan kone lensi kymmeneen Euroopan kaupunkiin.

Vickers Viscount 1964 (Wikipedia)

Ruipelosta nyrkkisankariksi 1952

1952

Charles Atlaksen "Dynamic Tension" lihasten treenausohjelmaa myytiin miljoonia USA:ssa. Kurssin postitse tilattava ilmainen 32-sivuinen esittelyvihko lupasi lihaksikkaan vartalon lisäksi mm. voimakkaan luonteen, seksuaalista virkeyttä ja itsehillintää. Kurssia myytiin erilaisten sarjakuvamainosten avulla. Ne antoivat ymmärtää, että laiha mies oli luuseri josta tytötkään eivät välittäneet. Röyhkeät nyrkkisankarit sen sijaan olivat tosi miehiä. Siinäpä käyttäytymismallia amerikkalaisille nuorille.

1952

Laiha Joe on uimarannalla tyttönsä kanssa. Lihaksikas öykkäri pilkkaa häntä: "Hei ruipelo! Sinun kylkiluusi näkyvät!" Joe sanoo: "Varohan puheitasi kaveri...."
Öykkäri vetää häntä kuonoon ja sanoo: "Turpa kiinni luusäkki!" Tyttö närkästyy siitä, ettei Joe pysty puolustautumaan: "Älä anna hänen lyödä sinua, Joe!"
Joe sisuuntuu ja tilaa Atlaksen bodaus-kurssin kostaakseen öykkärille. Joe lyö tätä turpiin ja tytöt rannalla huokailevat: "Joe, sinä olet sittenkin todellinen Mies!" "Mikä mies! Ja hän oli ennen niin luiseva!"

Samalla asialla oli muitakin yrittäjiä:

1932

1962

 Itse olen ollut ruipelo koko ikäni, eikä se ole minua koskaan haitannut...

Ipnos-keksi 1937

Ipnos 25-vuotta -esite 1937. (Kuva: digi.kansalliskirjasto.fi)

1952

1952

Turkulainen Juho Mäkelä aloitti vaimonsa keksimän pieniin ruutuihin jaetun näkkileivän valmistuksen vuonna 1904. Vuonna 1912 tehtailija Arthur Vilén osti Mäkelän leipomon ja antoi sille nimen Leipätehdas Ipnos. Myöhemmin Ruutu-näkkinä tunnetuksi tullut, kuminalla maustettu ruisleipä sai aluksi nimen Mensa.
1930-luvulla Heikki Huhtamäki osti taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen yhtiön. Silloin tuotevalikoimaan tulivat vohvelit, keksit ja makeiset. Vuonna 1936 tuli markkinoille kaksi suosittua tuotetta: Figarol ja Budapest. Figarol-pastillia mainostettiin ääntä kirkastavana laulajan pastillina. Mainiota Budapest-suklaakonvehtia myydään edelleen, nyt tosin Cloettan tuotteena. Ipnos valmisti Ruutu-näkkileipää tuotantonsa loppuun eli vuoteen 1967 asti, jolloin Ipnos myytiin Vaasan Höyrymylly Oy:lle.

Heksaklorofeeni 1949

1949

Kappale kemikaalialtistumisen surullisesta historiasta:

Heksaklorofeenin (hexachlorophene) antiseptiset vaikutukset tunnettiin jo 1930-luvulla, mutta kosmetiikkateollisuuteen se tuli laajemmin Dial-saippuan myötä Yhdysvalloissa vuonna 1948. Tätä kemikaalia käytettiin laajalti lastenhoitotuotteissa, hammastahnoissa, hiustenhoitotuotteissa, deodoranteissa, ihonhoitotuotteissa jne. Sitä käyttivät mm. Max Factor (Skin Clear Medicated Cleanser), Revlon (Clean and Clear Foaming Cleanser) ja Helena Rubinstein (Beauty Dew Cleansing Cream).

1952

1962

1963

1970-luvun alussa sen osoitettiin imeytyvän erityisesti vastasyntyneitä kylvetettäessä, ja se aiheutti sekä ääreishermostossa että keskushermostossa vaikeita hermosolujen rakenteellisia muutoksia. Tästä seurasi muutamia kuolemantapauksia ja hermoston sairauksia, joissa oli oireina kouristuksia, sekavuutta tai yleistä heikkoutta. (Duodecim)

 

Suomessa heksaklorofeeni tuli tunnetuksi Rexona-tuotteiden myötä. Heksaklorofeenin myrkyllisyyden tultua ilmi sen käyttö kosmetiikassa ja hygieniatuotteissa kiellettiin eri maissa. Entinen työkaverini muisti Rexona-tuotteiden mainonnassa käytetyn sittemmin mainintaa "Rexona ei sisällä heksaklorofeenia", kun aiemmin oli nimenomaan kehuttu sen sisältävän tätä.

Kemikaalialtistumisen vaara ei suinkaan ole vähentynyt. Useat kotoiset siivous- ja hygieniatuotteet sisältävät edelleen vaarallisia aineita. Asiaan voi tutustua esimerkiksi mikrobiologi, emeritaprofessori Mirja Salkinoja-Salosen artikkeleista.

Arjen kemikaalit - pyykinpesuaineet

Arjen kemikaalit - yleispuhdistusaineet 

Arjen kemikaalit - astianpesuaineet

Wartburg 1956

Wartburg 311, 1956

Wartburg 311, 1957

Wartburg 311, 1963

Wartburg-merkkisiä autoja valmistettiin IFA:n tehtailla Eisenachissa Itä-Saksassa vuosina 1956–1991. Ensimmäinen malli oli Wartburg 311, jota valmistettiin vuosina 1956–1965 kaikkiaan 247 368 ajoneuvoa. Warret olivat hinnaltaan edullisia, mutta niissä oli paljon puutteita. Huonoja puolia olivat mm. suuri polttoaineenkulutus, voimakas sisämelu, raskas ohjaus, karkea viimeistely ja maantiepölyn tunkeutuminen matkustamoon. Wartburgia toi Suomeen aluksi Oy Rego Ab, mutta vuonna 1971 edustus siirtyi Haka-Autolle.

Wartburg 1000, 1966

Wartburg 353, 1974

Seuraava malli oli vuosina 1966 - 1975 tuotannossa ollut Wartburg 1000 / 353, jota valmisettiin 356 330 kpl. Wartburg 353 de Luxe oli vuonna 1974 Suomen halvimpia autoja. Sitä myytiin ulkomaille alle tuotantokustannusten valuuttatulojen saamiseksi. Wartburgeja oli Suomen ajoneuvorekisterissä vuoden 1969 lopussa noin 10 000 kappaletta ja vuoden 1979 lopussa noin 13 000 autoa.

Wartburg 353 W

Kolmatta mallia Wartburg 353 W (W=Weiterentwicklung, eli pidemmälle kehitetty) valmistettiin vuosina 1975–1988 kaikkiaan 868 860. Suomeen näitä rekisteröitiin hieman alle tuhat autoa. Nämä kaikki yllä olevat mallit olivat etuvetoisia ja niissä oli kolmisylinterinen kaksitahtimoottori.

Vuonna 1988 alettiin valmistaa Wartburg 1.3 -mallia, joka varustettiin Volkswagenin suunnittelemalla 1,3 litran nelitahtimoottorilla. Tämä oli viimeiseksi jäänyt Wartburg-malli ja sen valmistus lopetettiin vuonna 1991.